Riipivää rakkautta

Tavallaan hän on tiennyt sen aina, niin kauan kun jotain on ollut heidän välillään. Hän tuntee itsensä ja tietää siksi, ettei kaikki ole kohdallaan, mutta hän ei oikein tiedä, miten selittäisi omat tunteensa toiselle niin, että satuttaisi mahdollisimman vähän. Vaikka oikeastaan vähän satuttaminen taitaa olla yksi suuri mahdottomuus tilanteessa, jossa hän on. Tilanteessa, jossa he molemmat ovat. Ruu on parasta, mitä Jesselle on ikinä tapahtunut, mutta silti hän tietää, ettei hän voi antaa ihmisen jäädä viereensä, jos ei halua lopulta tuhota tätä, eikä Jesse tietenkään halua sitä. Irrottaminen on vain helvetillisen vaikeaa, etenkin nyt, kun mies ei tiedä, miten toimisi mahdollisimman kauniisti, vaikka tilanne onkin ruma. 

Jessen silmissä Ruu on ihmeellisen vahva ja voimakas, ketterä ja ovela ihminen, joka onnistuu aina löytämään tiensä takaisin miehen luokse, vaikka tämä kuinka yrittäisi ravistella itseään irti suhteesta, joka on miehen mielestä kieroutunut. Suurin ongelma on se, ettei mies ole Ruun arvoinen tai Ruu miehen arvoinen, suhde ei ole tasapainoinen. Jesse tietää tunteensa ja ajatuksensa, eikä voi väittää kenellekään puhtaalla omatunnolla, että tilanne olisi hänestä millään mittarilla hyvä. Hän on sekaisin ja etsii itseään hapuillen. Hän vetää typeriä johtopäätöksiä, vetäytyy ja katoaa sykkivän kaupungin yöhön, josta Ruu kuitenkin kerta toisensa jälkeen ottaa hänet takaisin syliinsä kenguruhoitoon, pitää lähellä ja korjaa sisäisiä vaurioita, joiden kanssa mies ei pärjää yksinään. Ruun puolelta kaikki sujuu hyvin, hän ei yritä rajoittaa tai muuttaa Jesseä, vaan tukee tätä ja tämän tavoitteita, mutta miehen mielestä tilanne on vinoutunut, vaikka Ruu ei ehkä näe asiaa niin. Jessestä kuitenkin tuntuu siltä, että hän käyttää hyväkseen sitä, millainen ihminen hänen kumppaninsa on, eikä mies missään nimessä halua käyttää Ruuta hyväkseen. Hän ei kuitenkaan osaa huolehtia Ruusta samalla tavalla kuin tämä huolehtii miehestä, joka ankkuroi itsensä kotiin, jossa Ruu on, aivan sama missä maanosassa tai galaksissa mahdollinen koti sijaitsee. 

Mies rakastaa omalla tavallaan ja koko sydämellään, mutta hän tietää, ettei osaa näyttää rakkauttaan sillä tavalla kuin Ruu ansaitsisi. Jesse tietää itsekin, ettei Ruu voi sanoa miestään rehellisesti turvakseen, sillä hän ei ole turvallinen kotisatama ihmiselle, jota rakastaa. Ei Jesse ole väkivaltainen, vaan tahtomattaan kylmä, vetäytyvä ja valikoiva. Hän valitsee itse, milloin Ruu saa astua hänen tilaansa, heikoille jäille, jotka voivat pettää jalkojen alla koska tahansa, vaikka Ruu olisi koska tahansa valmis vaikka hukuttautumaan miehen puolesta. Jesse harvemmin on paikalla silloin, kun Ruu tätä eniten tarvitsisi, mutta liian kilttinä ja ymmärtäväisenä ihmisenä Ruu antaa aina anteeksi ne kerrat, kun Jesse jättää tulematta paikalle tai vetäytyy omaan kuoreensa, jonka avulla pyrkii suojelemaan itseään liian kiivaasti. Jesse ei tue Ruuta, vaikka haluaisi. On kuitenkin helpompaa ensin paeta kaikkea ja kaikkia, tulla oven taakse vasta sitten, kun tilanne on jollain tavalla rauhoittunut. 

Mies makaa sohvalla ylimääräinen paino rintakehällään, vaikka oikeasti Ruu ei tunnu mitenkään ylimääräiseltä hänen päällään, lähinnä vain liian hyvältä ja väärältä, jotta arki-illat voisivat jatkua ikuisesti näin. Jesse tietää, ettei ansaitse Ruuta ja hänen rakkauttaan, vaikka tälläkin hetkellä hänen rintakehällään lepäävä ihminen haluaa antaa kaiken rakkautensa miehelle, joka ei voi ottaa sitä enää kohta vastaan. Ruun rakkauden vieminen ei olisi oikein kumpaakaan kohtaan. Jesse ei halua huijata itseään, eikä sen pahemmin Ruutakaan. Jos hän vain voisi, hän ei epäröisi hetkeäkään ja jäisi suhteeseen, jossa voi kaikesta huolimatta paremmin kuin missään muualla tai missään muussa suhteessa koskaan aiemmin. Ruu pitää hänet pinnalla, ja suhteen ongelmana on vain se, ettei Jesse koskaan pysty pitämään Ruuta pinnalla. Jos Ruu alkaa hukkua, mies ei osaa toimia niin kuin pitäisi, ja niin julmalta kuin se kuulostaakin, Jesse tietää, että hän vain pakenisi, ei kestäisi sitä, että hän olisi jonkun pelastusrengas myrskyn keskellä. Ja juuri sen vuoksi hänen on lähdettävä tavalla tai toisella, särjettävä Ruun sydän, jotta tällä olisi edes mahdollisuus rakastaa vielä uudelleen yhtä paljon, mutta terveessä, tasapainoisessa ja reilussa suhteessa, jossa molempien rakkaus on yhtä vahvaa ja samanlaista. Vielä hetkeksi Jesse kuitenkin jää, antaa Ruun pitää päätään rintakehällä, jonka suojissa miehen sirpaleinen sydän lyö.

Lähtöön valmistautuminen on kamalaa, ja mies toivoo, että voisi löytää jostain niin vahvaa buranaa, että sydämen kipu häviäisi kokonaan, jotta lähteminen olisi helpompaa edes sinne asti, että kaikki muuttuu virallisesti. Ei Jessellä ole paljoa, mutta asioita on silti pakko järjestellä. Hän etsii itselleen asunnon toisesta kaupungista ja kertoo suunnitelmastaan vain yhdelle ihmiselle, jonka käsiin aikoo luottaa kaiken, myös Ruun, kun lähtee itse pois, jotta ei varastaisi rakastamaltaan ihmiseltä sitä elämää, jonka tämä ansaitsi. Totta kai Jesseä pelotti lähteä, mutta ei niinkään itsensä, vaan Ruun takia. Oli ehkä väärin olla kertomatta, että hän aikoi lähteä tämän elämästä lopullisesti, mutta Jesse on yrittänyt ajatella järkevästi. Jos hän puhuisi Ruulle nyt, kun prosessi oli kesken, hän tiesi, että ihminen saattaisi puhua hänet jäämään kanssaan elämään, jonka lopputuloksena olisi vain kaksi salaisesti särkynyttä sielua ja sydäntä, joita mikään voima ei saisi ehjäksi. Eikä kertomisen ajankohdalla kai ollut muuta väliä, sekä Jesse että Ruu särkyisivät kuitenkin. Ja tavallaan mies ymmärtää, ettei Ruu voinut olla täysin tietämätön siitä, mitä hänen päässään liikkuu, sillä tämä on ollut takertuvaisempi viime päivinä, ja se särkee Jessen sydämen. Joku muu olisi ollut Ruulle kaikki nämä vuodet paljon parempi, joku toinen ei koskaan olisi satuttanut tätä millään tavalla. Nyt Jesse kuitenkin kantaa epäreilun vastuunsa, ehkä huonosti ja edelleen liikaa itseään ajatellen, mutta enää hän ei aio sitoa Ruuta itseensä.

Lähdön jälkeinen elämä on kuin ikuista krapulaa, josta ei koskaan pääse eroon. Jessen pää on räjähtää, hänellä on hirveä ikävä Ruun lähelle, hänen iholleen ja syliin, jossa on aina saanut olla oma itsensä. Hän kuitenkin tietää, että Ruulle ero on ollut vielä kovempi isku, tämän koko elämä on tuhoutunut pirstaleiksi, eikä Jesse voi kuin toivoa koko sydämellään, että hänelle rakas ihminen löytää jostain jotain, joka auttaa kipuun, johon mikään kipulääke ei auta. Mies yrittää luottaa siihen, että Ruu ei kuitenkaan koskaan tipu täysin tyhjän päälle, mikäli tämä vain antaisi ihmisten pysyä lähellään, mutta se ei ole kovin helppo tehtävä, kun tietää, miten kuumeisesti Ruu etsii häntä kaikkialta. Jesse ei tiedä, olisiko Ruulle parempi ilmoittaa, että hän on kunnossa, mutta toisaalta hän on jo aloittanut omalta osaltaan hiljaisuuden, jonka toivoo jatkuvan niin kauan, että Ruu ehtii jatkaa elämässään eteenpäin niin kauas, ettei muisto Jessestä enää voi satuttaa tätä. Eikä hän ole täysin kadonnut, sillä hänen ystävänsä on luvannut toistella Ruulle niitä lauseita, joita mies itsekin sanoisi ihmiselle, jota rakastaa. Hänen ystävänsä kautta Ruu saa tietää niin usein kuin haluaa, että Jesse on hengissä ja voi ihan kohtalaisesti. Mitään tarkempia tietoja Jesse ei kuitenkaan halua antaa Ruulle, jotta tämä joskus voisi lopettaa huolehtimisen. Ruulla on mahdollisuus päästä yli hänestä, suhteesta, joka on paitsi opettanut, myös vienyt aivan liikaa. Itsestään mies ei kuitenkaan ole lainkaan niin varma. Hän on rakastanut Ruuta paljon, eikä osaa sanoa, pääseekö koskaan yli suhteesta, josta on lähtenyt omin jaloin ja omasta päätöksestään. Ja vaikka hän ei koskaan pääsisi täysin yli, hän on silti onnellinen, jos hänen rakastamansa ihminen löytää jonkun, jota rakastaa terveessä ja toimivassa suhteessa.

Vuosien jälkeen Ruun kohtaaminen kadulla täysin sattumalta saa Jessen sydämen puristumaan kasaan, vaikka toinen ihminen näyttää onnelliselta ja täydellisen elävältä, juuri sellaiselta, kuin Jesse on toivonutkin näkevänsä ihmisen, jota rakastaa kai edelleen tavallaan. Kaikki tuntuu kuitenkin selvältä ja kirkkaalta, vaikka välissä olleet vuodet ovat olleet sumuisia, harmaita ja pitkiä. Nyt Jesse tietää, että Ruukin ymmärtää, että joku toinen on ollut ja on edelleen hänelle parempi kuin mies, joka omalla rikkonaisuudellaan olisi vienyt molemmat pohjalle asti. Kumpikaan ei koskaan ansainnut epätervettä suhdetta, ja vaikka sen rikkominen särki molemmat, Ruu ja Jesse pystyvät nyt hymyilemään toisilleen, kun kulkevat toisistaan ohi. Ja sen hymyn jälkeen heidän rakkautensa ei ole ollut turhaa – se on aina heidän sydämissään.