Nyrkkeilyhanskat

Se kaikuu hänen sisällään

löytää tiensä yhä uudelleen takaisin

eikä sitä pääse karkuun

sen kanssa on taisteltava

vaikka hän ei enää jaksaisi

itkeä tai vetää hanskoja nyrkkien suojaksi

Elämä on toisinaan rajua katseltavaa

pelkoa, verta, kylmyyttä ja haudanvakavaa hiljaisuutta

jota katsoja tosiaan vain katsoo sydän syrjällään

peläten hänen kanssaan ja puolestaan

unohtaen pitää kiinni kädestä

joka puristuu väsymyksestä huolimatta jälleen nyrkkiin

Me kaikki tiesimme ne hirviöt

joita kukaan muu kuin hän ei kuvitellut näkevänsä

eikä edes hän itse aina nähnyt niitä selvärajaisina

sumeina ja sumuisina ne saivat pelkäämään enemmän

tuntematonta kehää

jonne kukaan meistä ei halunnut tappelemaan

Ehkä kaiken yläpuolella on suurempi voima

joka määrää askeleet ja ajatukset ennalta

päättää hänen sotansa

keston ja ajankohdan

rinnalla seisovan roolin ja vuorosanat

elämän pimeyden varjojen suojissa

Hän nostaa katseensa uudelleen

antaa sen vajota

vaikkei haluaisi väistää liian kirkasta

silmiinpistävän kivuliasta lumenvalkeaa hohdetta

joka sokaisee maan synkkyyden jälkeen kenet tahansa

turhaan odottavan mielen kantajan

 

Tavallaan kai sotilas

oman sielunsa puolustaja

ja silti pahin vihollinen

katsoo peilistä takaisin

eikä hän näe kuin särönsä

kirvelevät haavansa

On yritettävä luottaa valoon

siihen heikkoon välähdykseen pimeimmän yön keskellä

mielen luomaan kangastukseen

jonka todenperäisyyttä kukaan ei voi todistaa

sille rohkeimmalle ja heikoimmalle

ilman soihtua kulkevalle

Mitä jää jäljelle

jos tuntuu siltä ettei mitään koskaan ollutkaan

vain tyhjiä lauseita

periksiantamatonta vihaa maailmaa kohtaan

huutoja sumuiseen maisemaan

äänetöntä epätoivoa pettyneisiin silmiin

Hän ja me 

olemme kaikki samassa suossa

toiset enemmän upoksissa kuin toiset

emmekä silti näe toisiamme

toimi toistemme sparraajina

vaan ankarina vastapelaajina 

Joskus hän lyö viimeisen lyöntinsä

pakotettuna tai vapaaehtoisesti

huutaa kovempaa kuin koskaan aiemmin

säikäyttää vierellä seisovan

ja saattaa antaa vapauden

tai ikuisen vankeuden

Kun kehä on tyhjä

seinälle jää nyrkkeilyhanskat

repaleiset ja rikkirevityt

vihalla, raivolla ja epätoivolla täytetyt

loppuun asti sitkeästi käytetyt

eikä hän enää koskaan taistele

Tyyneys on niin kovin pienestä kiinni

meistä jokainen voi joutua myrskyyn

kiristämään hanskojen narut tiukalle

taistelemaan pelkoja vastaan

taipumaan tai voittamaan

sietämään sietämätöntä kipua

Hanskojen peittämät nyrkit ovat vahvat

ja kuitenkin heikot kuin petollinen jää

yksin hänen on vaikea jatkaa

meidän on seisottava rinnalla

tuulten riepotellessa

loputtoman tyhjyyden kaikuessa soturin sydämessä