Tämäkin vuosi on ollut blogin puolella melko hiljainen. Siitä huolimatta yksi asia kuitenkin pysyy, nimittäin perinteikäs vuosikooste. Tänä vuonna saattekin nauttia peräti sata kohtaa sisältävästä koostesta. Olen listannut koosteeseen enemmän ja vähemmän arkisia asioita, jotka ovat aiheuttaneet minulle iloa tai päänvaivaa kuluneena vuotena. Sen pidemmittä puheitta voidaankin siirtyä suoraan koosteen pariin.
Vuonna 2025...
1. jouduin heti alkuvuodesta suorittamaan tuholaistorjuntaa... :(((((
2. ja stressasin itseni suurin piirtein hengiltä tuholaisten takia :(((((
3. söin tammikuun pakkasilla jäätelöä
4. luin e-kirjoja
5. tuskailin autoilun ja liukkaiden pihojen ja teiden yhdistelmää (en ole varmin talvikelin kuski)
6. itkin suurin piirtein silmät päästäni kuunnellessani Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" -trilogian toista osaa
7. rakastin palsternakkaa uunijuureksissa
8. tein super hyvää pesto-tomaatti-juustomunakasta
9. seurasin jälleen taitoluistelun EM- ja MM-kisoja, enkä sitten katsonutkaan muuta urheilua
10. kävin pitkillä kävelyillä kaverini kanssa
11. aloitin uuden asunnon etsimisen osin vastentahtoisesti
12. fiilistelin Kaija Koon "Seuraavassa elämässä" -biisin lyriikoita
13. rakastin dippivihanneksia
14. haastoin itseäni tekemällä esseitä välillä muistakin aiheista kuin omasta suosikistani (vänkään usein suosikkiaiheeni puoliväkisin kurssiin kuin kurssiin)
15. iloitsin, kun näin viherkasveissani uutta kasvustoa
16. luovutin kesätöiden saamisen suhteen
17. tilasin ja ompelin lisää haalarimerkkejä opiskelijahaalareihin
18. pelasin jälleen paljon Unoa kavereiden kanssa <3
19. käytin äänioikeuttani
20. rakastin toisinaan "mökkihöperöityä" asuntooni ja olla useampia päiviä vain yksin
21. unohdin, miltä koti ilman tuholaisia tuntuu
22. koin jonkinlaista epätoivoa maailmantilanteesta
23. "terapialauloin" ääneni käheäksi
24. tein muuttosuunnitelmaa jo kauan ennen kuin edes löysin uutta asuntoa, kiitos tuholaisten :(((
25. fiilistelin vanhoja soittolistojani
26. rakastin syödä banaanilettuja aamupalaksi
27. ihailin auringonlaskuja ensimmäisessä omassa kodissani läpi vuoden miettien, että kaikista eniten jäisin kaipaamaan kyseisestä kodista iltapäivien ja iltojen valoa
28. luin tenttiin keskellä yötä
29. sain unirytmini totaalisen sekaisin
30. nukuin ensimmäistä kertaa ikinä läsnäolopakolliselta luennolta pommiin (perfektionisti minussa ei pitänyt tilanteesta)
31. sain kuin ihmeen kaupalla kesätöitä sen jälkeen, kun olin jo menettänyt toivoni töiden saamisen suhteen
32. hyppäsin jälleen tuntemattomaan...
33. ja kaipasin jollain tasolla takaisin tuttuun ja turvalliseen
34. kirjoitin Kätketyt haavat -tarinaa silloin, kun olisi pitänyt opiskella :'D
35. prokrastinoin aivan liikaa
36. hoidin auton huoltamiseen liittyviä asioita ja koin itseni aikuiseksi (aina aikuisuus ei tuntunut kovin kivalta :'D)
37. heräsin kukonlaulun aikaan parin tunnin yöunien jälkeen turhan monta kertaa
38. näin kiinalaisen ultrahalpakrääsäverkkokaupan joulualemainoksia kesäkuussa :'(
39. rakastin teräksistä juomapulloa, jossa vesi säilyy tuntikausia kylmänä
40. kävin kaverini kanssa pyörälenkillä
41. kuuntelin äänikirjoja kesätöissä
42. kirjoitin ehkä ensimmäistä kertaa koskaan epäironisesti jopa positiiviseksi miellettävän runon
43. kaipasin luovaa kirjoittamista...
44. ja kirjoitin harjoituspätkiä usein silloin, kun olisi pitänyt jo nukkua
45. rakastin Ylen "Sukuni murhamysteeri" -podcastin kolmatta kautta (Kuka oli CIA-vakooja Veikko?)...
46. ja jäin miettimään tapausta pitkäksi aikaa
47. tein yllättäen ja pikavauhtia yhden kurssin kesäopintoina valtavan henkilökohtaisen pettymyksen välttämiseksi
48. kiitin itseäni edelliskesänä hankkimastani tornituulettimesta heinäkuun helteiden aikana
49. myöhästyin junasta ensimmäistä kertaa koskaan :(
50. sain hyväksytyn arvosanan tentistä, josta minun ei kaiken järjen mukaan pitänyt päästä läpi
51. nautin mehujäätelöistä
52. ilmoittauduin kandiseminaariin...
53. ja aloitin siten kandintutkielman tekemisen
54. kävin ystäväni kanssa iltauinnilla kauniilla, mutta erittäin kivisellä rannalla (kyseessä ei ollut virallinen uimaranta)
55. osallistuin vieraslajitalkoisiin
56. olin toisinaan perin hämmentynyt parikymppisyydestäni...
57. ja toisaalta samaan aikaan hyvin sinut asian kanssa
58. iloitsin toisinaan alle 1,6 euroa maksavasta bensasta
59. olin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin totaalisen hämilläni toisesta ihmisestä ja kyseenalaistin aivan kaiken...
60. ja olin samaan aikaan asiasta innoissani kuin pikkulapsi joulupukista
61. olin iloinen pienistä voitoista
62. olin tukena ja sain tukea
63. rakastin yhdistää halloumin jonkin makean, kuten nektariinin tai viinirypäleiden, kanssa
64. tulin uskomattoman iloiseksi sanattomasta moikkauksesta (nyökkäämisestä)
65. ahdistuin edelleen ajoittain voimakkaasti mitä erinäisimmistä syistä
66. jätin viikonloppuisin herätyksen pois päältä kesätöiden aikaan ja nukuin juuri sen aikaa kuin nukutti
66. herättelin kuollutta lenkkeilyharrastusta henkiin
67. perfektionisti minussa otti turpaan, kun jouduin epämukavuusalueellani sietämään omaa epätäydellisyyttäni
68. (kesä)työt eivät seuranneet minua kotiin
69. kauhistelin hirvikärpäsiä
70. keräsin marjoja
71. tajusin olevani mukana kolmessa identtisesti nimetyssä WhatsApp-ryhmässä
72. nautin viileistä päivistä ja purevasta tuulesta poskipäillä
73. rakastin pötköttelyä
74. kävin muutamissa opiskelijatapahtumissa
75. purin ajatuksia, ahdistusta ja muita tunteita runoja kirjoittamalla
76. pohdin laulamisen merkitystä itselleni
77. ärsyynnyin parvekkeella tupakoivasta naapurista
78. jätin kääntämättä kortin... ja kaduin sitä :(
79. juoksin Cooperin testin useamman vuoden tauon jälkeen
80. onnistuin leipomaan aidosti korvapuustin näköisiä korvapuusteja
81. itkin kuunnellessani Finlandia-hymniä
82. poikkesin kävelylenkeilläni hautausmaalle
83. leivoin sokerinhimoni taltuttamiseksi mikromutakakkua yhden jos toisenkin kerran
84. pohdin itsestä huolehtimista ja sen vaikeutta
85. valutin aamukolmelta kyyneleitä ja räkää
86. luin pitkästä aikaa vapaa-ajallani fyysisiä kirjoja, jotka olin itse valinnut satunnaisesti kirjaston hyllyjen välissä haahuilemalla
87. tuskastuin kandintutkielmani keskeisten käsitteiden määrittelyyn
88. irtisanoin ensimmäisen oman kotini vuokrasopimuksen...
89. ja allekirjoitin uuden asunnon vuokrasopimuksen kaikesta huolimatta ristiriitaisin tuntein
90. kipuilin monella tapaa itseni kanssa
91. herkistyin kävellessäni tihkusateisena, harmaana ja kylmänä marraskuun puolivälin sunnuntaina viimeistä kertaa tuttua reittiä asuinalueellani sunnuntaikävelyn merkeissä
92. pakastin mitä erikoisimpia tavaroita
93. kärsin muuttoviikolla varsin kivuliaasta kynsivallintulehduksesta
94. muutin
95. katsoin Linnan juhlia
96. opettelin käyttämään pesukoneen ajastintoimintoa
97. rakastin (hetkittäin jopa tieteellistä) kirjoittamista
98. join glögiä
99. olin iloinen uuden asuntoni isosta pakastimesta
100. olin väsynyt
Miten sen nyt sanoisi... On ollut vähän rankka vuosi. Voi kuinka paljon mä toivonkaan, ettei mun olisi koskaan tarvinnut tietää, millaista on asua helposti ja voimakkaasti ahdistuvana ihmisenä tekstiilituholaisten kanssa 12 pitkää kuukautta. Voi kuinka paljon mä toivonkaan, että voisin jo nyt luottaa niiden jääneen taakse. Mutta ei, mun on odotettava vielä kuukausia, ennen kuin ehkä uskallan vihdoin huokaista helpotuksesta ja laskea hartiat alas.
Tekstiilituholaiset ja tuholaistorjujana toimiminen ovat tämän vuoden aikana vaikuttaneet kaikkeen mussa ja mun elämässä. En muista päiväkään, ettenkö jossain kohtaa olisi ajatellut asiaa. Tuholaiskokemus on ollut varsin kokonaisvaltainen: se on tarkoittanut ennakointia ja suunnittelua, toimintaa ja varotoimenpiteitä, pakastimen täyteen sullomista, lukemattomia 60 asteen pyykkikoneellisia, parvekkeen hyödyntämistä, aktiivista imurointia, muovilaatikoita ja -pusseja, unettomia öitä ja päänsärkyä. Voisin melkein sanoa, että tänä vuonna kaikki mun ajatukset ja liikkeet ovat kiertäneet tuholaisten kautta. Koti ilman tuholaisia on ollut tämän vuoden suurin toive, jonka toteutumisesta en muutosta huolimatta voi vielä kuukausiin olla varma.
Tuholaisten lisäksi en oikein tiedä, mitä sanoisin tästä vuodesta. Oon voinut pahoin, itkenyt kolmelta aamuyöllä ja päivällä ja toisaalta myös kokenut valonpilkahduksia. Sain esimerkiksi kesätöitä jälleen siinä kohtaa, kun olin jo melkein luopunut toivosta. Oon myös pelannut taas kerran lukemattomia Uno-pelejä kavereiden kanssa, nauranut, kuunnellut hyvää musiikkia ja laulanut ääneni käheäksi. Lisäksi oon saanut tehdä kandidaatintutkielmaa aiheesta, josta oon aidosti ollut innoissani. Mutta niin, on ollut myös rankkaa. Sen myötäminen itselleen on vain jostain syystä ollut jälleen kerran aika kipeää. Ehkä sitä ikuisena suorittajana ruoskii itseään siitä, ettei yksinkertaisesti ole kaiken keskellä jaksanut suorittaa niin paljon kuin olisi halunnut tai muka pitänyt.
Ehkä juuri tän vuoden rankkuuden takia pidän vuoden tärkeimpinä oppeina niitä hetkiä, kun olen huomannut, miten rankalla kädellä suhtaudun edelleen itseeni ja tekemisiini verrattuna siihen, miten monet muut suhtautuvat muhun. On ollut jopa ravistelevaa tajuta, miten tapani suhtautua omiin inhimillisiin virheisiini on jollakin tapaa kieroutunut ja vääristynyt. Oon hirvittävän iloinen siitä, että elämääni on osunut etenkin tämän ja muutaman edellisen vuoden aikana itselleen ja muille armollisia ihmisiä. He ovat nimittäin konkreettisesti osoittaneet mulle, että virheet eivät automaattisesti tarkoita maailmanloppua. Ja joo, perfektionisti mussa elää edelleen ja voi hyvin, mutta ehkä se on vihdoin ottanut edes hitusen osumaa.
Kirjoittajana mun on tietenkin mainittava jotain myös kirjoittamisesta - se kun on ollut jälleen tänä vuonna monina ahdistuksenhetkinä mun pelastusrenkaani. On suorastaan uskomatonta ajatella, että kirjoittaminen on ollut osa mua ja mun elämääni nyt jo yli 10 vuoden ajan. Kun pieni minä syksyllä 2015 alkoi kirjoittaa päiväkirjaa, ei se tyyppi varmasti koskaan ajatellut, että kirjoittaminen olisi tulevaisuudessa olennainen osa sen identiteettiä. Blogin hiljaisuudesta huolimatta olen siis kirjoittanut, purkanut mieltäni ja ylitse kuohuvia tunteitani tänäkin vuonna. Olen myös pyrkinyt kehittämään itseäni tieteellisenä kirjoittajana ja salaa haaveillut, että myös tieteellisestä tekstistäni voisi havaita oman tyylini kirjoittaa. Kymmenen kirjoittamisvuoden jälkeen en siis edelleenkään ole kyllästynyt kirjoittamaan. Vaikka ajoittain sanojen, lauseiden ja virkkeiden muodostaminen on tuntunut hyvin vaikealta ja tahmaiselta, on kirjoittaminen tarjonnut vastapainoksi myös lohtua ja flow-elämyksiä. Ilmeisesti asia on vain niin, että kerran kirjoittaja on aina kirjoittaja.
Mutta joo, tällainen on ollut mun vuosi 2025: mieltä nakertava ja raskas, tylsä ja samaan aikaan vaiherikas. Ensi vuodelta toivon muun muassa sitä, että mun ei tarvitse toimia tuholaistorjujana tai pakata muuttolaatikoita keskellä kiireisintä opiskelurupeamaa. Eniten toivon kuitenkin, että voisin vähän paremmin. Että ahdistus väistyisi hieman useammin, että uskaltaisin yrittää ja antaa itseni olla myös haavoittuvainen ainaisen suojakuoreen käpertymisen sijaan.
Teille kaikille mä toivon lempeää, hyvää ja turvallista uuttavuotta 2026! Toivottavasti jaksatte lukea mun tekstejä vielä tulevana vuonnakin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi ❤