lauantai 11. joulukuuta 2021

Harmaa taivas

Melankolia on hänen turvansa

melankolia on hänen pelkonsa

turvaisa peitto kesäyönä

ruoskanisku tihkusateessa 

paras ystävä

ja vaarallinen vihollinen


Melankoliaan voi kääriytyä 

hän tekee niin

velloo kesäyönä tihkusateessa

suloisen katkerassa meressä

pääsemättä ylös 

eikä ehkä edes yritä


Hän löytää itsensä melankoliasta

nauttii surumielisyydestä

muttei ole jatkuvasti maassa

vaan jalat sopivasti ilmassa

kiinni elämässä

ennen kuin putoaa syvälle 


Hänen maailmansa ei ole tasaisen harmaa

sillä on kymmeniä eri sävyjä

jotka saavat harmaan ympäristön loistamaan 

ja vajoamaan varjoihin 

betonitaivaan salaisuuksiin 

hämäriin hetkiin 


Hänelle melankolia on luonnollista 

kaunista kuin kastepisarat vihreillä lehdillä

eikä hän ole valonkantaja 

joka loistaa pimeydessä

hän unohtuu varjoihin

ja rakastaa niitä


Melankolia voi ahdistaa tai vapauttaa

hänet se tuomitsee ja rentouttaa

kieroutuneesti ja väärin

kuitenkin hyvin

hän kietoutuu melankoliaan yhä uudelleen

eikä voisi päästää irti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi ❤