Melankolia on hänen turvansa
melankolia on hänen pelkonsa
turvaisa peitto kesäyönä
ruoskanisku tihkusateessa
paras ystävä
ja vaarallinen vihollinen
Melankoliaan voi kääriytyä
hän tekee niin
velloo kesäyönä tihkusateessa
suloisen katkerassa meressä
pääsemättä ylös
eikä ehkä edes yritä
Hän löytää itsensä melankoliasta
nauttii surumielisyydestä
muttei ole jatkuvasti maassa
vaan jalat sopivasti ilmassa
kiinni elämässä
ennen kuin putoaa syvälle
Hänen maailmansa ei ole tasaisen harmaa
sillä on kymmeniä eri sävyjä
jotka saavat harmaan ympäristön loistamaan
ja vajoamaan varjoihin
betonitaivaan salaisuuksiin
hämäriin hetkiin
Hänelle melankolia on luonnollista
kaunista kuin kastepisarat vihreillä lehdillä
eikä hän ole valonkantaja
joka loistaa pimeydessä
hän unohtuu varjoihin
ja rakastaa niitä
Melankolia voi ahdistaa tai vapauttaa
hänet se tuomitsee ja rentouttaa
kieroutuneesti ja väärin
kuitenkin hyvin
hän kietoutuu melankoliaan yhä uudelleen
eikä voisi päästää irti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi ❤