sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Voimmeko olla joskus yksi? #1

Minä tiesin, että minun ei ehkä olisi kannattanut tarttua käteesi kiinni. Mutta viime yönä se tuntui parhaalta idealta pitkään aikaan. Sinä olit turvallisen tuntuinen. Sinä olit lämmin, pidit minusta kiinni kun puhuin vaikeista asioista. Olit siinä, vaikka olit itsekin rikki sisältä.  Silti tiesin, että minun ei olisi pitänyt. Ei nyt, kun olin vielä sekaisin kaikesta vanhasta.

Illan mittaan kaikki järkevyys katosi mielestäni. Minä menin täysin tunnepohjaisesti, kuuntelin särkynyttä sydäntäni ja annoin itseni kiintyä sinuun. Koska minä kiinnyin.

Kiinnyin sinuun vaikka tiedostin riskin rikkoa itseäni vielä enemmän. Kiinnyin sinuun tietäen, että huominen ei olisi helpompi sinun kanssasi. Sillä minä roikuin edelleen jossain vanhassa.

Mutta ehkä viikkojen tai kuukausien kuluttua kaikki on helpompaa. En halua päästää irti sinusta. En nyt, kun kerran vedin sinut mukaani tähän tarinaan. Ehkä meistä voi tulla joskus 1, koska 0,5+0,5=1.

En halua pilkkoa itseäni puolikkaasta pienemmäksi. Etkä varmaan halua sinäkään. Joten oletko valmis?

Valmis taistelemaan meidän puolestamme kanssani.

Fiktiivinen

2 kommenttia:

  1. Oot ihan älyttömän lahjakas. Niinku vau oikeesti! Tää oli äärettömän ihana! ❤ ois siisti lukee tähän jotai jatkon tynkää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos ja kiitos❤❤ Pitää katsoa, jos saisin tähän jotain jatkoa☺ Tää vieläpä syntyi ihan hetkessä. Ihana kommentti, nyt hymyilyttää❤

      Poista

Kerro mielipiteesi ❤