Toisinaan et itse pysty hallitsemaan tunteitasi. Se on pelottavaa. Varsinkin silloin, kun pelko kiertyy rintasi ympärille tiukkana ja vaativana. Ei, se ei kierry rintasi ympärille. Se kiertyy sydämesi ympärille. Tunnet painetta sydämessäsi. Joudut haukkomaan happea, vaikkei oikeastaan ole mitään hätää, sinä vain itse panikoit syystä x. Ehkä se syy x on joku henkilö. Pelko leviää kehossasi, pian se on vallanut jo koko kehosi. Kätesi tärisevät, yrität turhaan rauhoitella itseäsi. Ei siitä ole mitään hyötyä, siltä se ainakin tuntuu. Ja silloin kun eniten tarvitsisit turvahenkilöä siihen lähellesi, hän ei ole siinä. Eipä tietenkään. Edes turvabiisisi ei auta sinua, jos pelko-kauhu-jännitystila on ottanut sinusta liian suuren vallan. Ahdistaa niin pirusti. Miksi pitää tuntea niin paljon? Miten yksi henkilö saa sinut niin sekaisin?
Jonain toisena päivänä olet onnesi kukkuloilla, the henkilö on ehkäpä vilkaissut sinua. Ja se on maailman ihanin asia. Se, että olet vihdoin varma siitä, että hänen silmänsä ovat siniset. Ja niitä silmiä voisit tuijottaa ikuisuuden. Perhoset lentelevät vatsassasi edelleen, mutta nämä ovat onnen perhosia. Olet hetken onnellinen.
Se henkilö, joka on saanut liian suuren osan ajatuksista, saa sinut sekaisin. Etkä itse pysty sanomaan hänelle mitään, koska sinähän olet sisäänpäin kääntynyt ihmisiin varauksella suhtautuva introvertti. Haluaisit hymyillä hänelle, haluaisit saada hänen huomionsa edes hetkeksi itseesi, mutta miten voisit ikinä uskaltaa. Tunteesi saavat sinut sekaisin pahemmin kuin mikään muu. Olet samaan aikaan onnellinen ja surullinen.
Ja sitten kun viimein voisit uskaltaa tehdä hänen eteensä jotain, on jo liian myöhäistä. Satutat itsesi, ja vannot ettet ainakaan vuoteen tunne ketään kohtaan niin.
Mutta puolen vuoden päästä huomaat olevasi epätoivoisesti samassa tilanteessa. Taputat itsellesi, ja toivot parasta. Ehkä onni suosisi sinua tällä kertaa.
Kirjoitettu omasta tunnetilasta keskellä yötä sinä-muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi ❤