Ennen mä mietin hirveästi, mistä mulla on oikeus kirjoittaa. Mietin, saako 12-vuotias kirjoittaa rakkaustarinoita, jos ei itse tiedä mitään seurustelusta. Kaikki perustuisi vain kuvitteluun. Voisiko teksti olla aidon tuntuista, jos mä en itse tiedä aiheesta yhtään mitään? Mä epäilin kirjoittaa rakkaudesta, vaikka se on ollut mun kutsumus jostain 11 vuotiaasta saakka. Yritin vääntää jotain muuta, mutta ne tekstit on kauhean väkinäisiä. Niissä ei ole sitä vähääkään tunnetta pelissä, ellei sitten lasketa sitä yhtä tekstiä, joka liittyy pappani kuolemaan. Se on henkilökohtainen teksti, jota kirjoittaessa kädet tärisi. Ja sai pidätellä kyyneliä. Opettajanikin vakavoitui luettuaan sen. Okei, olin hiukan värittänyt stooria, mutta silti teksti perustuu tositapahtumiin.
Ensimmäisen rakkaustarinani mä kirjoitin heinäkuussa 2017. Mulla oli päässä kehiteltynä sellainen juoni, ettei sitä voinut jättää kirjoittamatta. Siitä se oikeastaan sitten lähti. Mulla oli sellainen tarinavihko kotona, jonka tungin aina pöydän laatikkoon kaikkien tavaroiden alle, ettei äiti (saatika sitten iskä tai veljet) vahingossakaan lue sitä. Se olisi ollut katastrofi. Mä en halunnut, että kukaan saa tietää siitä, että rakastan rakkautta. Ja siitä kirjoittamista. Mä pelkäsin kauheasti muiden reaktioita 12/13-vuotiaan rakkaustarinoihin.
Lopulta huhtikuussa 2018 mä uskaltauduin antamaan tarinani luettavaksi parhaalle ystävälleni. Hän tykkäsi niistä, ja mä olin ihan fiiliksissä siitä. OMG, hän ei ainakaan pitänyt niitä täysin surkeina. Mä uskaltauduin kirjoittamaan entistä enemmän.
Blogin perustaminen alkoi tuntua hyvältä idealta. Blogissa voisi jakaa tekstejä ja saada palautetta. Mutta mieleen tunki se, että muut ei varmaan tykkäisi yhtään mun rakkaushöpinöistä. Mähän olin vasta 13,5 vuotta vanha viime keväänä. Enhän minä voisi jakaa mitään sellaista missään, jos mä en edes tiedä, mistä mä puhun. Ja toinen ongelma oli mun novellien henkilöiden ikä. Ne on lähestulkoon aina vähintään 16-17 vuotiaita, useimmiten jopa jotain parikymppisiä. Voiko mun ikäinen kirjoittaa niin paljon vanhempien tyyppien rakkaudesta? Mutta mä en nyt osaa kirjoittaa mistään 14 vuotiaiden säätämisestä, paitsi silloin kun mä kirjoitan itsestäni...
Sitten kun mä olin miettinyt jo yhden vuoden tätä blogin perustamista, mä vihdoin tein tän.
Mutta silti mä mietin, mistä mä voin kirjoittaa. Osaanko mä kirjoittaa jostain sellaisesta, mistä mulla ei ole kokemusta? Koska mä en halua jakaa täällä teille mitään täyttä kuraa, vaan sellaisia tekstejä, jotka voi koskettaa. Sillä sitä mä haen mun teksteillä, mä toivon, että niistä voi löytää jotain itselleen tuttua. Toisaalta, ei kai kirjailijallakaan ole kaikesta siitä kokemusta, mistä hän kirjoittaa. Eli kai mä sitten saan kirjoittaa parikymppisten rakkaudesta, jos se tuntuu omalta jutulta. Kai mulla on siihen oikeus, vaikken tiedä asiasta yhtään mitään. Voihan noi mun jutut olla kuusta haettuja, mutta ne tuntuu musta hyvältä. Siksi mä teen tätä.
Koska mä voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi ❤