Toisinaan epävarmuus tuhoaa mua sisältä. "Miksi toi käyttäytyy noin? Miksei se sano mitään?" Se on ärsyttävää. Mä en pysty ottamaan selvää jostain tyypistä, koska se käyttäytyy niin vaihtelevasti. Joskus on hyviä aikoja, joskus huonoja. Useimmiten niitä ei oikein voi edes erottaa toisistaan, koska tilanne on niin ailahtelevainen. Tämä siis muiden ihmisten kanssa, ei itseni.
Mä epäilen aina omia taitojani. "Mä en pysty" on yleinen ajatus mun mielessä, vaikka oikeasti mä ehkä voisin pystyä, jos mä vaan tarttuisin itseäni niskasta kiinni. Mä mietin liikaa sitä, mitä muut sanoo. En uskalla sanoa sanottavaani, koska mä pelkään muiden ajatuksia. En uskalla olla oma itseni kaikkien edessä. Mulla on olemassa tyyppi, joka istuu kotona sängyllä kirjoittelemassa rakkaustarinoita kollarit ja rento ruutupaita päällä. Sitten on se minä, joka on meikannut mustat silmänaluset piiloon aamulla kiireellä.
Mä epäilen näitä mun tekstejäni. Onko näistä mihinkään? Voinko mä ikinä kirjoittaa kirjaa, jos mun tekstit on tämän laatuisia? Pelottaa, ettei kukaan halua lukea näitä. Vaikka eihän sitä voi tietää, jos ei edes kokeile. Sitä varten tää blogi on perustettu. Mä haluan tietää, pystyykö kukaan lukemaan mun tekstejä, vai onko ne ihan huonoja.
Mä haluaisin olla vihdoin varma. Olla varma Outski, joka ei epäile aina itseään. Sitä täytyy harjoitella. Oikeasti. Se on mun tän vuoden tavoite. Vuoden päästä mä haluan olla edes vähän varmempi Outski.
Pikapostaus, joka on kirjoitettu myöhään illalla (eli yöllä :D).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi ❤