Kuu

Se loistaa taivaalla iltaisin kauniisti. Se saa minut jämähtämään paikoilleni, ihmettelemään sen kauneutta. Se valaisee yöt, ja saa minut haluamaan ulos keskellä yötä, niin kesällä kuin talvellakin. Kuu vangitsee katseeni, saa minut unelmoimaan matkasta tähtien seassa yksisarvisen kanssa. Voisinko mennä taivaalle kuunsiltaa pitkin? Voisinpa.

Rakastan hetkiä kesäisin mökillä erään kiven päällä katsomassa kuuta. Rakastan hetkiä kovassa pakkasessa omalla kotipihalla katselemassa kuuta. Mitä kaikkea sen loisteen alla voikaan tapahtua. Ja ehkä minullekin joskus tapahtuu.

Kuu inspiroi minua. Se saa minut kirjoittamaan pakkasyöistä. Pienenä piirsin aina kuvia kuusta ja tähdistä. Rakkauteni noihin kauniisiin taivaankappaleisiin näkyi selvästi jo silloin.

Kuu on jättänyt jäljen minuun, on aina jättänyt. En koskaan lakkaa ihmettelemästä sen kauneutta, en silloinkaan, kun en ihmettele enää mitään muuta.

4/4 osa sarjasta Kun kaikki muu minusta on jo kadonnut.