Voimmeko olla joskus yksi? #2

Minä tiesin, että kaikki oli vielä haurasta. Kuin jäät alkutalvesta, hyvin petollisia. Tämä tilanne oli petollinen. Mikä tahansa saattoi murtaa kaiken. Ja sinä olit lähtenyt tähän hulluuteen mukaan. Taistelemaan meidän puolestamme.

Välillä kaikki oli vaikeaa kanssasi. En pystynyt tarjoamaan sinulle sitä, mitä olisit ansainnut. Etkä sinä pystynyt tarjoamaan kaikkea minulle. Emme ymmärtäneet toisiamme. Tuntui kuin olisit puhunut latinaa ja minä saamea. Ja silti minä vain pidin kiinni sinusta, koska minä pidin sinusta. Pidin sinusta, vaikka kaikki oli vaikeaa kanssasi. Mutta ilman sinua kaikki olisi ollut vielä vaikeampaa.

Välillä toinen meistä epäröi tilannetta liikaa. Melkein jätti tarinan kesken. Mutta sitten toinen muistutti, että me olimme luvanneet taistella. Ja me taistelimme. Taistelimme itsemme uuvuksiin, täyteen uusia ja vanhoja haavoja. Saimme suolaa haavoihin. Kiemurtelimme lattialla tuskissamme, mutta emme päästäneet irti, vaikka kaikki meni päin helvettiä. Hajoaminen puolikkaasta pienemmäksi oli lähellä. Viikosta toiseen taistelua omien tunteiden kanssa. Taistelua sinun kanssasi.

Huudan sinulle siitä, kuinka en enää jaksa tätä sähläämistä kanssasi. Sinä huudat takaisin. Tuntuu pahalta. Hirveän pahalta. Sinä kärsit takiani, sinun kipusi on minun. Ja silti vain satutan sinua. Kuukaudesta toiseen.

Tiesin, että minun ei olisi ehkä pitänyt tarttua käteesi sinä yönä. Mutta minä tartuin, koska sinä olit kaivautunut ihoni alle. Minä halusin taistella kanssasi, jotta saisimme puolikkaasta yhden kokonaisen. Sinä olit valmis taistelemaan paremman tulevaisuuden ja meidän puolestamme. Me olimme valmiit, vaikkakin niin rikkinäiset.

Tartuin käteesi kiinni. Katsoin sinua silmiin. Sinä hymyilit. Minä hymyilin ja itkin. Itkin onnen kyyneliä. Taistelu oli ohi. Olimme voittaneet menneisyyden ja saaneet paremman tulevaisuuden. 0,5+0,5 oli todellakin 1. Meistä tuli yksi kokonainen.

Joten oletko valmis?

Valmis elämään kanssani elämän loppuun saakka.

Fiktiivinen. Jatkoa novellille Voimmeko olla joskus yksi?