lauantai 19. tammikuuta 2019

Hiljaisuus

Istun, ja kuuntelen melua, joka on särkeä korvani. Siitä huolimatta huomaan jääväni melun ulkopuolelle. Rauhoitun. Tulee hiljaista, mutta vain minun pääni sisälle.

Hiljaisuuteni on valkoista. Valkea maa ja taivas, ei säröäkään. Hiljaisuus tuntuu hyvältä. Se saa minut onnelliseksi, se saa minut rauhoittumaan. En kuule mitään ympäriltäni, on vain hiljaisuus ja minä. Valkea hiljaisuus.

Mutta sitten hiljaisuuteni rikkoutuu. Valkeaan pintaan tulee särö. Palaan tilanteeseen, mutta olen rauhoittunut. Melu ei tunnu enää niin pahalta.

Hiljaisuus on jättänyt jäljen minuun, on aina jättänyt. Hiljaisuus ei ikinä katoa minusta, ei silloinkaan, kun kaikki muu minusta on jo kadonnut.


1/4 osa sarjasta Kun kaikki muu minusta on jo kadonnut 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi ❤