torstai 23. toukokuuta 2019

Tuulen oma

On kevät. Tuuli puhaltaa viileästi saaden minut värisemään vilusta. Ei ole lämmintä. On vain aurinko, ja viileä tuuli. Tunteet, joita minkäänlainen luonnonvoima ei voi viedä pois.

Istun rannassa, ja heiluttelen jalkojani vedenpinnan yläpuolella. Välillä varpaani osuu kylmään veteen. Läheisellä tiellä kulkee ihmisiä, joilla on hymy kasvoillaan. Tuuli heiluttaa vapaana olevia hiuksia, aurinko lämmittää varmasti jo vähän selkää. Minä mietin sinua. Sinua, joka ei koskaan pysty pysymään paikoillaan. Halusit elää täysillä, minä taas halusin rauhoittua. Tuuli oli vienyt sinua mukanaan kuin virtaava vesi kaarnalaivaa. Sinä lähdit, minä jäin ja odotin, kunnes et enää kerran palannutkaan.

Minä olin tiennyt jo kauan sen. Tiennyt sen, että olin rakastunut sinuun siitä huolimatta, että et osannut pysyä paikoillasi. Opetit minua rakastamaan tuulta, kuuntelemaan sen kertomia tarinoita. Tuuli kertoi tarinoita kaukaa menneisyydestä, ravisteli ajatuksiamme ja sai meidät tekemään päätöksiä. Tai ainakin sinut se sai. Kuuntelit tuulta tarkasti, seurasit sitä, rakastit istua korkeimman tunturin huipulla toivoen, että vielä jonain päivänä olisit osa tuulta.

Sitten eräänä päivänä toiveesi toteutui. Liian pian, jos minulta kysyttiin asiaa. Olit ollut matkallasi. Erään kauniin päivän iltana tuuli otti sinut osaksi itseään. Kaikki oli sekunneissa ohi. Et vain ehtinyt väistää. Enkä minä koskaan ehtinyt sanoa niitä kolmea suurta sanaa.

Joinain päivinä tuuli toi sinut lähelleni. Olit vieressäni. Sait hiukseni heilumaan. Tuuli kuivatti kyyneleeni. Ja lohduttauduin ajatuksella, että sinä olit tuulessa. Että sinä kuivasit kyyneleeni. Kerroit minulle tarinoita, jos vain jaksoin kuunnella tarpeeksi tarkasti. Kuinka paljon tarinoita tuuli olikaan napannut mukaansa. Onnellisia ja surullisia. Kauniita ja rumia. Suloisen katkeria ja suolaisia.

Eräänä kylmänä yönä korkealla kaupungin yläpuolella huusin sinulle tarkoitetut sanat tuuleen. Hetkeksi tuuli lakkasi. Ja sitten se puhalsi kovempaa kuin aikoihin. Oli kaataa minut selälleni. Otti minut syleilyynsä. Puhalsi sitten lempeästi. Ja siitä tiesin, että tuuli oli kertonut sinulle sanani.

Olit tuulen viemä, olet tuulen tuoma. Ja juuri siksi saan pitää sinut lähelläni aina.


2 kommenttia:

Kerro mielipiteesi ❤