Täydellisiä paperilla

Pesen aamulla väsyneesti kasvoni. Niin on ollut jo pitkään. Pitkään olen pessyt väsyneesti kasvoni. Kuulen askeleesi, ja pian avaat oven hiljaa sanomatta sanakaan. Avaat peilikaapin oven varoen päätäni. Seisot aivan vieressäni. Tunnen lämpösi käsivarrellani, mutta se ei lämmitä sydäntäni.

  -Miten sä nukuit? kysyn, vaikka tiedän vastauksen. 

  -Ihan hyvin, sinä vastaat, mutta tiedän, ettet puhu totta. Olit vain pyörinyt levottomasti sängyssä koko yön. Enkä minäkään ollut nukkunut silmäystäkään. Kuulen sinun kysyvän samaa minulta, ja vastaan samalla tavalla kuin sinäkin. Valehdellen. Hiljaa hivuttaudun ohitsesi. En enää osaa puhua sinulle, vaikka niin haluaisinkin. Tuntuu, että etäännyt minusta päivä päivältä, hetki hetkeltä. Ja siltikään en halua päästää irti sinusta. En vain halua.

Tuijotan sinua surullisena silmiin. Taas joku on sanonut sen. Että me olemme täydellisiä. Vain sinä ja minä tiedämme totuuden. Me emme ole olleet enää pitkään aikaan täydellisiä. Kuitenkin valehtelemme taas kaikille. Hymyilemme ja katsomme toisiamme silmiin kuin vastarakastuneet. Kaikki on suunniteltua, me tiedämme askeleet. Tansimme niiden mukaan. Hiljaa käännät katseesi pois. Me olemme vain pelkkä täydellinen pari suoraan jostain yltiöromanttisesta elokuvasta. Ja kumpikin meistä tietää sen.

Väistän kosketustasi. Melkein laskit kätesi olkapäilleni, mutta minä väistin. Näen, että se sattuu sinuun. Se sattuu myös minuun. Tekisi mieli maalata valkoisen asuntomme seinät mustiksi. Kerron sinulle ajatukseni, sinä nyökkäät kuin ajattelisit samaa. Jostain syystä kävelen luoksesi, nojaan vasten selkääsi ja vain olen siinä, vaikka juuri olinkin väistänyt kosketustasi. Olet lämmin, sinua vasten on ollut hyvä painautua. Mutta nykyään jotain hyvin olennaista puuttuu. Jotain, joka liimaisi meidät yhteen.

Yöllä sytytän pöytälamppuni. Pimeys tuntuu liian pahalta. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani, etkä sinä voi olla huomaamatta sitä, sillä et tänäkään yönä nuku. Kysyt syytä siihen, miksi itken, vaikka oikeastaan sinä tiedät varsin hyvin syyn siihen. En vastaa, etkä sinä osaa lohduttaa. En minäkään osaisi lohduttaa sinua, tiedän sen. Käännän selkäni sinulle. Aika pysähtyy. On vain sinä ja minä. Meidän rikkinäinen, mutta paperilla täydellinen suhteemme. Asia, josta vain me kaksi tiedämme.

Aamulla keittiönpöydällä on lappu. Lappu, joka saa kyyneleet valumaan uudestaan pitkin poskiani. Tiedän, että kaikki päättyy. Sinäkin tiedät sen. Lapun lause kertoo kaiken.

Me ollaan täydellisiä paperilla. 

Inspiraatiota saatu Topi Latukan singlestä Täydellisii paperil. Suosittelen kuuntelemaan, täyttä rakkautta koko biisi <3