Pidäthän huolta itsestäsi niin kuin pidit minusta?

Pulahdan veteen auringon viimeisten säteiden värjätessä taivaanrannan oranssiksi. Kylmä vesi salpaa hetkeksi hengitykseni, mutta nopeasti totun viileään veteen ympärilläni. Sukellan veden alle silmät auki. Vesi on kirkasta niin kauan kunnes jalkani nostavat pohjasta mujua pintaan. Nousen takaisin pintaan ja hengitän. Ilma on viileämpää kuin vesi, vaikka se aluksi tuntuikin toiselta. Järven pinta on täysin tyyni. Taivaalla olevat pienet pilvenhattarat ovat värjäytyneet taivaanrannan tavoin oranssiksi ja hennon punaiseksi. Uin vähän matkaa kohti auringonlaskua. Hiljalleen puristava tunne rinnastani hellittää. Ehkä kipu ja ikävä ei olisi ikuista.

Katselen vedestä käsin laituria, joka on tyhjä lukuunottamatta pyyhettäni, joka on mytyssä laiturin päässä. Aiemmin tunne tyhjästä laiturista oli ollut lohduton. Ei ketään odottamassa minua takaisin jääkylmästä järvestä, jonne välttämättä halusin aina mennä auringonlaskun aikaan. Ei ketään kietomassa pyyhettä värisevän kroppani ympärille. Ei ketään ottamassa minua kainaloonsa sisällä mökissä. Niin siinä oli monien vuosien jälkeen tapahtunut. Me olimme eronneet pitkällisen harkinnan jälkeen eräänä syksyisenä iltana auringon laskettua jo aikaa sitten. Veteen oli jäänyt eksynyt ja ikävöivä minä, joka odotti illasta toiseen sinua laiturille seisomaan.

Sateisina iltoina katselin yksin mökin ikkunoista ulos, ja mietin meitä. Sitä, miten hulluna olit pitänyt minua, kun olin mennyt uimaan lokakuussa auringonlaskun aikaan. Kuitenkin aina nähdessäni auringon laskevan, menin uimaan kylmään veteen. Se vapautti.

Veden viileys alkaa tuntua liian viileältä jaloissani. Uin takaisin laiturille, jossa minua odottaa vain pyyhkeeni. Katson kohti auringonlaskua samalla puristaen vettä pois hiuksistani. Sinä olit aina huolehtinut minusta. Olit silittänyt, suukottanut ja halannut silloin kun minulla oli huono olla. Olit huolehtinut aina ensin minut turvaan. Laiturilla seistessäni toivon, että tiedät ajatukseni. Aurinko laskee horisonttiin. Minä värjöttelen kylmyydestä ja toivon, että turvaat jatkossa ensisijaisesti itsesi. Vesi höyryää ilman viiletessä kohti yötä. Viileä ilma ei kuivata vettä iholleni, mutta yhtäkkiä minut valtaa rauha. Kuin olisit vastannut kysymykseeni.

Pidäthän huolta itsestäsi niin kuin pidit minusta? 

Ja minä kävelen laiturilta mökkiin yksin mieli tyynenä. Taivaalle syttyy yksi tähti kerrallaan. Meidän tähtemme on viimeistä kertaa kirkkaampi kuin koskaan aiemmin. Se on valmis sammumaan. Minä olen valmis uimaan jatkossa auringonlaskun aikaan mieli rauhallisena. Ja tiedän, että pidät huolta itsestäsi.

Hitaasti tähtemme sammuu. Minä jään mökkiini keskellä kauneinta syksyä odottamaan seuraavan vuoden uinteja auringonlaskuissa, sillä seuraavana päivänä vesi on liian kylmää uimiseen.