Oikein mutta väärin

Hei sinä. Mitä sinä vielä teet vieressäni? Kello lähenee kolmea aamuyöllä, mutta siinä sinä olet. Salaa sisälläni pidän siitä tunteesta, jonka aiheutat. Kipu ja nautinto ovat niin pelottavan lähellä toisiaan paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Sinun kanssasi kaikki tosin kallistuu henkiselle puolelle. Milloin nautinto seurastasi vaihtuu kipuun? Mikä kipu oikeastaan on siedettävää? Vaikka tiedänkin, etten saisi tuntea kanssasi kumpaakaan, tunnen silti. Sinun pitäisi mennä, enkä minä saisi antaa sinun jäädä.

Taivas on kirkas. Istun kanssasi parvekkeella kello neljältä aamuyöllä katselemassa tähtiä.
  -Jos mä jäisinkin sun luoksesi? sinä kysyt, mutta minä kiellän jyrkästi.
  -Älä sano noin. Tiedät itsekin, ettei se ole mahdollista kummankaan osalta, sanat tulevat suustani, enkä edes haluaisi kuulostaa niin kylmältä kuin miltä kuulostan. Aamun tullessa sinun on joka tapauksessa lähdettävä, sillä sinua odottaa joku, joka tarvitsee sinua enemmän kuin minä. Haluan kieltää sinua enää palaamasta, mutta lopulliset sanat ovat aina vaikeita sanoa. Niiden lopullisuus pelottaa, vaikka tiedän niiden olevan oikein. Mutta joskus oikea voi tuntua väärältä ja väärä oikealta. Ja siksi en osaa päästää irti, vaikka tiedän tekeväni väärin kaikkien kannalta.

Aamulla katselen tyhjää eteistä. Ensimmäistä kertaa kuukausiin se on tyhjä sinun tavaroistasi. Olinhan minä kieltänyt sinua unohtamasta mitään eteiseeni, mutta olit siitä huolimatta unohtanut aina jotakin. Kai se unohtunut tavara oli meille kummallekin veruke, jonka avulla sinun oli pakko palata vielä kerran luokseni. Nyt kuitenkin olet kerännyt jokaisen tavarasi. Sinä palaat jonkun toisen luokse, vaikka tiedät jo tehneesi väärin. Nyt tiedän, ettet enää palaa luokseni tai vastaa öisiin puheluihin. Sinä korjaat sen, mikä on korjattavissa. Vaikka kuinka haluaisin viedä sinut, sinä olet jo jonkun. Minä olen se, joka on yrittänyt rikkoa jotain kaunista.

Kipu on yllättää jopa itseni siitä huolimatta, että olen valmistautunut siihen. Oikea on muuttunut vääräksi, ja väärä oikeaksi. Hetken aikaa nojaan ovea vasten, ja toivon, että tilanne olisi toinen. Hiljalleen kuitenkin turrun sisälläni aaltoilevaan kipuun. Minä jään asuntoon, josta tuntuu puuttuvan jotain olennaista, enkä voi olla miettimättä sitä, mitä olen mennyt tekemään. Kun pyysin sinua olemaan valitsematta minua, sinä todella teit niin, sillä tiesit, mikä on oikein. Sinun oikeasi on minulle hetken aikaa väärin, sillä itsekäs osa minusta haluaa edelleen pitää sinut itselläni. Mutta sinä olet jo mennyt. Oikeus on tapahtunut. Ja minä tiedän, että vielä joskus minäkin voin nähdä asian oikeudenmukaisena ilman, että valehtelen sanoessani niin.