Niin kaunis on hiljaisuus

Jokaisena päivänä, jokaisena iltana ja jokaisena yönä olin toivonut. Kaikki taivaalla tuikkineet tähdet olivat olleet valon rippeitä, asioita, joista olin saattanut pitää kiinni. Tuuli oli puhaltanut ja saanut minut toivomaan entistäkin enemmän.
Mutta aina pelkkä toivominen ei riittänyt.

Valo kasvoillasi oli himmentynyt, varjot taas tummenneet. Silmiesi kirkkaus oli kadonnut sydäntä särkeävän kauas siitä, mitä se oli ollut. Yhtäkkiä ympärilläsi ei ollutkaan enää rauhallista. Oli vain kymmenet ja kymmenet ihmiset, luonasi ravaavat hoitajat, lääkärit ja omaiset sekä pitkä liuta vain ohikulkijoita. Letkut, joissa et halunnut olla kiinni. Sinä vihasit maata sairaalassa, sillä siellä jouduit olemaan neljän, värittömän seinän sisällä. Et saanut liikkua, vaikka juuri sitä sinä rakastit eniten. Olit kuin vanki kahleissaan. Ja siitäkin huolimatta en olisi halunnut päästää irti sinusta.

Sinä päivänä taivas oli sininen. Sinä päivänä sinun oli myönnettävä häviösi taistelussa, jossa ei voinut olla kahta voittajaa.
Viikkoja, korkeintaan kuukausia. 
En saanut näyttää sinulle myrskyä, joka sisälläni raivosi. Heikotti niin, että olisin voinut oksentaa. Vasta sairaalan käytävässä seinää vasten nojatessani, sydän rajusti hakaten, tajusin, ettet sinä enää koskaan voisi voittaa. Ennemmin tai myöhemmin sinä astuisit rajan toiselle puolelle, sille puolelle, jonne minulla ei ollut mitään asiaa.

Kun muutamien viikkojen päästä katselin laitteita, jotka näyttivät kaikki nollaa, en tiennyt, mitä olisin tehnyt tai minne olisin mennyt. Sinä kuitenkin näytit ensimmäistä kertaa kuukausiin rauhalliselta, sellaiselta kuin sinut syvällä mielessäni muistin. Ihosi oli kalpea, sormesi viileät ja poskesi liian kapeat, mutta enää en nähnyt kasvoillasi kärsimystä tai tuskaa. Kuin olisit vain nukkunut ja voinut herätä koska tahansa jatkamaan elämääsi ennen tutkimuksia ja hoitoja. Ja vaikka minä tiesin, ettei se ollut enää mahdollista, toivoin silti vielä viimeisen kerran, että palaisit luokseni terveenä ja vahvana.

Uurnaa laskiessa paikalla on vain muutamia. Hautausmaa on hiljainen. Jossain laulaa lintu. Ja vaikka minä itken, ymmärrän, että sinulle hiljaisuus on kaunista. Siellä minne sinä päädyt, ei ole kiirettä eikä tunneta kipua tai ikävää. Niin kaunis on hiljaisuus.

Lupaan muistaa sinut aina.