torstai 31. joulukuuta 2020

Mitä minulle tapahtui vuonna 2020?

31.12.2020. En usko olevani ainut, joka on tietyllä tapaa odottanut vuoden vaihtumista. Ei tämä tunne ole mitään verrattuna viime vuoteen, jolloin musta oikeasti tuntui siltä, että olen lopen kyllästynyt vuoteen 2019. Tänä vuonna en ainakaan muista toivoneeni sitä, että tämä vuosi olisi ohi. Hyvä on, korona saisi kyllä olla jo silkkaa historiaa, mutta tätä vuotta en kokonaisuutena ole mielessäni haukkunut lyttyyn, toisin kuin kävi niin “rakkaalle” vuodelle 2019. 2020 otti ja antoi, mutta ennen kaikkea se opetti mulle tosi monesta asiasta mielettömän paljon. Tänä vuonna olen oppinut nöyrtymään itseni edessä, mutta toisaalta olen myös oppinut taistelemaan unelmieni edestä. Mutta mitä mulle sitten oikeasti tapahtui? No, pieni osa selviää tuosta alla olevasta 70 kohdan listasta :D.  


Vuonna 2020… 

• käsittelin edellistä vuotta monella tapaa.

• tein Spotifyssa ensimmäistä kertaa ikinä soittolistan kuluvalle vuodelle.

• uskalsin sanoa tai jollain muulla tavalla kertoa ihmisille, mistä olen kiitollinen juuri heille.

• päätin peruskoulun - enkä ole kaivannut takaisin.

• stressasin mitä turhimmista asioista. 

• kaipasin kaikesta huolimatta kevään etäopetuksen aikana takaisin lähiopetukseen. 

• kuuntelin musiikkia Spotifysta vain reilu 15 000 minuuttia, mikä on lähes 10 000 minuuttia vähemmän kuin vuonna 2019.

• sain monta pientä mustelmaa koiranpennun terävistä hampaista :D.

• katsoin Karppi-sarjan toisen tuotantokauden yhdessä päivässä.

• kaduin monia tekemiäni asioita, toisia niistä ihan aiheestakin.

• itkin musiikin takia enemmän kuin koskaan aiemmin.

• kirjoitin (fiktiivisiä) tekstejäni paljon aiempaa hitaammin.

• laajensin kitaralla soitettavien biisien repertuaaria muutamalla kappaleella.

• turhauduin, kun jokin asia ei onnistunut ensimmäisellä tai toisella yrittämällä.

• riemuitsin siitä, että ainut pakollinen terveystiedon kurssi oli ohi jo ensimmäisen jakson jälkeen.

• opettelin käyttämään omaa tietokonettani.

• kävin Fasun (koiranpentumme) kanssa lenkillä.

• etsin uusia kävelyreittejä itselleni.

• olin monta kertaa onnellinen lukijoista.

• en käynyt yli kahteen kuukauteen missään oman kylän ulkopuolella - kiitos koronan!

• kuuntelin ensimmäistä kertaa ikinä podcasteja.

• huomasin ärtyväni joistain tarinoista ja kirjoista, jotka olivat äärimmäisen ennalta-arvattavia. 

• ja äskeisen kohdan myötä pyrin tekemään omasta tekstistäni vähemmän ennalta-arvattavaa (tiedä sitten, onnistuinko yrityksessäni).

• söin yhden antibioottikuurin, joka onneksi tehosi heti (terveisin minä, joka söi viime vuonna kaksi antibioottikuuria parin viikon sisään, koska tulehdus uusi heti edellisen kuurin päätyttyä...).

• löysin yhden uuden ihmisen, jonka YouTube-videoista oikeasti nautin.

• pidin huonekuuseni jälleen yhden vuoden hengissä.

• mittasin omaa verenpainettani kotona isän verenpainemittarilla ja tulin siihen tulokseen, että verenpaineeni on melko matala.

• söin vahvaa C-vitamiinivalmistetta.

• tykästyin uusiin suklaamakuihin.

• viihdyin lukiossa paremmin kuin yläasteella.

• tajusin, kuinka merkittävää on saada kuulla jonkun uskovan tekemisiini.

• annoin mahdollisuuden sellaiselle musiikkityylille, jota en ollut aiemmin kuunnellut, ja rakastuin siihen.

• käytin edelleen liikaa aikaa pää pilvissä kulkemiseen.

• itkin katsoessani etäkevätjuhlavideota kotona huoneessani.

• olin itsestäni ylpeä...

• ja äskeisen kohdan vastapainoksi myös monesti pettynyt.

• uuvuin ihmisten seurasta ja nautin yksinolosta.

• aloin nukkumaan villasukat jalassa.

• luin joululahjaksi saamani kirjan muutamassa tunnissa.

• rakastin musiikkia.

• löysin itselleni luottohuulirasvan, joka oikeasti toimii hyvin.

• ahdistuin jatkuvasti koronaan liittyvistä uutisista.

• opettelin kantamaan ylpeästi niitä asioita, joita rakastan. Tämä matka on vielä alkutekijöissään, mutta se on aloitettu. 

• itkin epävarmuudesta ja siitä, etten uskonut itseeni. Se on pelottava ajatus - se, ettei enää itsekään usko itseensä.

• halusin huutaa ja repiä päältäni nahan, joka tuntui aivan liian ahtaalta.

• kuulin valtavan suuria ja kauniita sanoja itsestäni.

• hengitin syvään ja yritin rauhoittua.

• katselin laskevaa aurinkoa kummini mökin terassilta.

• en odottanut joulua.

• jätin asioita hieman liikaa viime tippaan.

• jouduin siivoamaan huoneeni kevään etäkoulun aikana siksi, että pääni oli haljeta epämääräisiin tavaranivaskoihin pöydälläni.

• kirjoitin toisinaan omia ajatuksiani ylös päiväkirjatyylisesti.

• olin onnellinen toiselle asteelle siirtymisestä.

• toisinaan luotin (tai ainakin yritin luottaa) itseeni. 

• tajusin, ettei ihminen tai kirjoittaja ole koskaan valmis.

• vaadin itseltäni toisinaan hieman liikaa.

• annoin itseni laiskotella, tosin hieman huonolla omatunnolla ja stressillä, joka hiillosti alitajunnassa.

• tilasin oppikirjoja netistä tuskastuen iki-ihanan postin toiminnan hitauteen.

• hiihdin talven ainoat hiihdot yhden viikon aikana ensin kotimaakunnassani, sitten loppuviikosta Lapissa - kotimaakunnassa lumet olivat jo sulaneet kotiin tullessa.

• paransin Cooperin testin tulosta edellisvuodesta lähes 200 metriä. 

• annoin koiranpennulle monta lempinimeä (mm. Fasukka, Fasunen).

• Spotifyn mukaan eniten kuuntelemani artisti oli viime vuoden tapaan KUUMAA.

• odotin yhtä päivämäärää kuin kuuta taivaalta (ja saapuihan se 30.5. lopulta).

• olin myöhästyä aamun etätunneilta keväällä :D.

• pääsin kirjoittamaan kolumnin tyylisen kirjoituksen paikallislehteen.

• irrotin muikkuja verkosta.

• otin kuvia luonnosta.

• opin tulkitsemaan kiertotuntikaaviota ja kurssitarjontinta.

• uskalsin toisinaan olla takki auki tuulessa - uskalsin kertoa muille omista kipukohdistani.

• minä elin; välillä vahvemmin, välillä heikommin. 


Siinäpä vasta asiaa kerrakseen. Tämä vuosi olisi sitten blogin osalta paketissa. Ja nyt, mikä tärkeintä, haluan kiittää jokaista, joka on tänä(kin) vuonna lukenut mun kirjoituksia ja sekoiluja, seurannut ja jaksanut kommentoida. Ilman niitä kommentteja tää blogihomma olisi varmasti kaatunut jo aikaa sitten, ei sillä, ettenkö siltikin saattaisi kirjoittaa. Se mittakaava vain olisi oletettavasti paljon pienempi. Toivottavasti pysytte matkassa mukana vielä ensi vuonnakin. Vielä en tiedä, mitä kaikkea se pitää sisällään, mutta sen voin luvata, että tammikuussa hommat jatkuvat samaan malliin kuin nytkin - toisinaan hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. 



Hyvää ja parempaa vuotta 2021 jokaiselle teistä! Palataan asiaan tammikuussa <3

2 kommenttia:

  1. Paljon oot ehtinyt tehdä, oppia ja kokea tänä vuonna! Kiitos tästä vuodesta ja siitä, että oot jakanut ajatuksiasi meidän lukijoiden kanssa! Mahtavaa, että myös vuonna 2021 saadaan lukea sun tekstejä!

    Hyvää tätä vuotta! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, että oot lukenut ja kommentoinut! Se merkkaa niin paljon ❤

      Poista

Kerro mielipiteesi ❤