Matkapäiväkirjat #1

Helmikuu 2020, viimeinen ilta ennen matkan alkua

Kello on 22.54, ja herätys on soimassa aamulla kello 3.45. Alle viisi tuntia siihen, että pitää herätä. Aamulla alkaa lähes 900 kilometrin matka kotonta pohjoiseen. Kesken viikkoa lähteminen on aika outoa, sillä nyt on joutunut tekemään kouluhommia etukäteen paljon. Viimeiset hommat tuli tehtyä hieman ennen kahdeksaa illalla, mutta nyt sekin on tehty. Seuraavat viisi päivää voi ottaa rennosti, jos nyt kahden päivän noin 12 tunnin autossa istumista voi rentoutumiseksi sanoa. Oli miten oli, pohjoinen, täältä me tullaan!

Helmikuu 2020, matkalla pohjoiseen

Väsyttää. Päästiin lähtemään kotonta hieman ennen viittä, minä tosin vain neljän tunnin yöunilla (mitäs valvoin niin pitkään). Nyt kello on 13.53, kaksi pysähdystä tehty, joista viimeinen Iin Kärkkäisen kohdalla. Seuraavana edessäpäin häämöttää Tornio. Määränpäähän matkaa on vielä noin kolmen tunnin edestä, kartalla näyttää vielä pahemmalta kuin miltä se kuulostaa :D Onneksi olen asennoitunut siten, että kivojen asioiden eteen pitää hieman kärsiä. Vaikka sitten istua 12 pitkää tuntia autossa tehden maantiedon työtä ja äidinkielen lukupäiväkirjaa.

Okei, kello on 15.51, matkaa kohteeseen jäljellä 1,5 tuntia. Pysähdyttiin äsken jo ennestään tutussa Ylitorniossa, tosin tällä kertaa eri paikkaan kuin viimeksi, mutta Ylitorniossa oltiin kuitenkin. Hassua katsella tuttuja maisemia tällä kertaa lumen peitossa, vaikka samalla tavalla mulla on hyvä fiilis Lapista näemmä myös talvella. Ja niin! Sählättiin taas jälleen kerran Torniossa sen kanssa, mihin suuntaan pitää ajaa. Ruotsiin osoittavat opastekyltit hämää aina, vaikka tää onkin jo kolmas kerta meille, kun ajetaan siitä. Päästiin kuitenkin turvallisesti jatkamaan joen oikealla puolella E8-tietä, just niin kuin pitääkin.

Tällä hetkellä kello on 20.35. Saavuttiin kohteesemme eli Ylläkselle noin 17.40. Aikataulu venähti ehkä noin puolella tunnilla, mutta pääasia on, että selvittiin perille ongelmitta lukuunottamatta sitä Torniossa tapahtunutta sähläystä. Nyt alkaa taas olo olla normaali, sillä tänne saavuttuamme mulle iski matkamasis. Voi olla, että sunnuntaina se iskee taas, kun pitää palata kotiin ja jättää tänne nää lumiset maisemat ja kummitäti. Ja pahimmillaan se tuntuu myös maanantaina koulussa. Katsoo nyt, mitä kaikkea tässä ehtii vielä tapahtua.

Helmikuu 2020, päivä 1/3 Ylläksellä

Viime yönä nukutti odotetusti hyvin, jopa sänky on äärimmäisen mukava nukkua, ei lainkaan kova tai liian pehmeä. Illalla alkoi olla jo hieman levotonta meininkiä, kun väsytti ja nauratti ihan olemattomat asiat.

Tänään käytiin hiihtämässä n. 7 kilometrin verran. Täällä on niin ihanan lumiset maisemat ja hyvät ladut, että kelpasi kyllä hiihtää. Tuuli oli kohtalaisen kovaa, mutta metsikössä sitä ei juurikaan huomannut. Myös aurinko paistoi kauniisti, vaikka huomiselle on luvattu lumisadetta ja lauantaille pilvistä. Sunnuntain säällä ei sitten niin enää olekaan väliä, kunhan ei tarvitsisi 12 tuntia ajaa ihan hirveässä säässä.

Päivällä käytiin Äkäslompolon puolella ostamassa veljelle monot, vanhat olivat jo jääneet pieneksi (miksei sanonut tätä jo kotona kokeillessa?!). Käytiin siinä samalla pyörähtämässä Jounin kaupassa ja kahvila-ravintola Roudassa syömässä, jossa söin kyllä ehdottomasti parhaat koskaan syömäni ranskalaiset. Ihan totta. Ne oli yksinkertaisesti täydellisiä, ainoastaan yksi niistä ihanuuksista oli huono, mikä on jo saavutus.

"Vähän" isompi, jo tuttu poro lumessa

Maisematie on kaunis myös talvella

Helmikuu 2020, päivä 2/3 Ylläksellä

Jaaha, lunta sataa jo heti aamusta. Kello on vähän yli yhdeksän, ja kohta (siis muutaman tunnin päästä) ollaan lähdössä katsomaan Snow Villagea noin 15 kilometriä täältä Ylläkseltä Kittilään päin. Ehkä ensimmäinen ja viimeinen kulttuurikohde, johon me tällä matkalla tutustutaan täällä :D. Ei vaan ihan hauska päästä katselemaan, mitä sinne on tänä vuonna tehty ja vielä ihan livenä! Ennen on nähty vain kuvia telkkarista tai lehdistä.

Mun ehdoton suosikki

Sääennusteetkin piti paikkansa, ja iltapäivällä sää selkeni sen verran, että kehdattiiin lähteä hiihtämään. Oli niin mielettömän kaunista, että mun sydän oli särkyä. Ladut oli mennyt tukkoon aamullisen lumisateen takia, mutta kyllä siinä pöpperössä vähän aikaa tuli hiihdettyä. Jotenkin mä rakastuin tuohon tuuleen, joka tuolla ulkona puhaltaa. Siinä aukealla hiihtäessä tuli jotenkin hirvittävän onnellinen olo ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ja mikä parasta, tunturikin näkyi kunnolla! On tuo Ylläs niin upea ja kaunis <3

Helmikuu 2020, päivä 3/3 Ylläksellä

Haluaisin jo nyt huutaa ei. Viimeinen päivä täällä pohjoisessa tuntuu vähän jopa musertavalta. Iskä ja veli on lähdössä kokeilemaan laskettelua rinteeseen. Itsekin olisin voinut mennä mukaan, jos aikaa täällä olisi ollut vielä enemmän jäljellä. Kummitäti tulee käymään tässä meillä kohta. Suunnitelmissa olisi lähteä hiihtämään joku vähän pidempi lenkki. Sää on taas pilvinen, mutta lunta ei sada. Tunturia tosin ei tänään taida nähdä lainkaan, sen verran utuisen näköistä tuolla ulkona on.

Lunta tosiaan riitti ihan mökin pihassakin

Oon nyt hieman väsynyt, onnellinen ja haikea. 10 kilometriä tuli hiihdettyä, mutta sekin tuntui aika raskaalta, koska lumi tarttui mun suksien pohjaan ihan kiitettävästi kiinni. Ei seurueen miehilläkään siellä mäessä ihan huonosti mennyt. Ainakaan mitään murtumia ei tullut, korkeintaan pari pientä mustelmaa taisi jäljeksi jäädä. Harmi, että jo huomenna kukonlaulun aikaan herätään pakkaamaan viimeiset kamat kasaan, koska suuntana on taas etelä :(

Helmikuu 2020, takaisin kotiin

Tässä sitä nyt taas ollaan. Hetki sitten ohitettiin jo Ylitornio, ja kello on jotain puoli kymmenen. Lähdettiin vähän puoli kasin jälkeen ajamaan Ylläkseltä kohti etelää, kun oltiin ensin käyty palauttamassa avaimet Avainpalveluun. Matkaa on tunteina jäljellä vielä vähintääkin 10, luultavasti vähän enemmänkin. Huomenna koittaa joka tapauksessa arki ja koulu, mikäs sen parempaa...

Vihdoinkin kotona. Päivittely tähän matkapäivikseen fiiliksistä matkan ajalta jäi nyt aika vähiin, mutta pienet ongelmat joita kohdattiin matkalla vei ajatukset vain siihen, että päästään kotiin sunnuntain puolella. Auto pysyi onneksi siinä kunnossa, että sillä pystyi ajamaan kotiin saakka, kun iskä vähän "remontoi" tien päällä. (No ei nyt sentään ihan remontoinut, mutta sai siinä pitää sormia ristissä, ettei hätäkorjaus petä.) 

Tosiaan, kotiin tultiin vähän ennen yhdeksää, ja nyt voin sanoa, että istuminen tuntuu enemmän nyt kuin mennessä. Matkamasis ei ole kauhean paha (onneksi), mutta kyllä mä jään kaipaamaan Lapista montaa asiaa, kuten kummitätiä ja lunta. Kohta pitää mennä nukkumaan, koska huomenna on taas aikainen herätys tällä kertaa vähän lyhyemmälle matkalle (vrt. 900 km 30 km) kouluun.

Kun mä tiistaina tän päiväkirjan aloitin, tuntui siltä, että viisi päivää on kohtalaisen paljon. Ei se ollut paljoa, niin nopeasti aika meni matkustaessa ja Ylläksellä ollessa. Ja yhä edelleen pakko sanoa, että mä rakastan Lappia, etenkin Yllästä. Jonain päivänä mä palaan vielä sinne. 

Matkapäiväkirjojen ensimmäinen osa kertoo helmikuussa 2020 toteutetusta 5 päivän viisiitistä pohjoiseen. Matkapäiväkirjoissa kerron omia fiiliksiäni liittyen matkaan ja kohteeseen.