Suoritettu: Taijanomainen lukuhaaste 2025, osa 1

Lupauduin viime vuoden puolella osallistumaan Taija-Tiia-blogin vuoden 2025 lukuhaasteeseen, ja kuinkas ollakaan, lukuhaaste alkaa nyt olla taputeltu. Koska haasteessa tuli/tulee lukea 12 kirjaa, olen jakanut lukuhaastetta koskevan postauksen kahteen osaan, jotta postauksen pituus pysyy maltillisena. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen siis haasteen kohtia 1-6 ja toisessa osassa kohtia 7-12. Sen pidemmittä puheitta voidaankin aloitella teosten käsittely :D. 

1) Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla III (WSOY, 1962)

En tiedä, onko puoliksi huijausta väittää Pohjantähti-trilogian päätösosan sijoittuvan toisen maailmansodan aikaan, sillä kyseisen teoksen tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulta aina 1950-luvulle asti. Toisin sanoen teoksen tapahtumat sijoittuvat vain osin toisen maailmansodan aikaan, mutta ehkä tämä sääntöjen venytys sallitaan :D Samoin myös trilogian käsittely alkaa nurinkurisesti viimeisestä osasta, mutta ehkä hieman outo käsittelyjärjestyskin sallitaan tässä yhteydessä. 

Kuuntelin itse koko Pohjantähti-trilogian alkuvuodesta Antti Holman lukemana ja kiinnyin Linnan luomaan Pentinkulman kylään ihmisineen yli 50 tuntisen kuuntelurupeaman aikana. Vielä ennen kuin siirryn käsittelemään lyhyesti trilogian päätösosaa, annan Holmalle kunniamaininnan erinomaisesta lukijasuorituksesta - äänikirjan lukijana hän onnistuu herättämään pentinkulmalaiset miltei käsinkosketeltavasti henkiin sekä koskettamaan lukijaa syvästi. Mennäänpä sitten itse asiaan. 

Linnan trilogian päätösosa on vaikuttava läpileikkaus Suomen historiaan itsenäistymisen jälkeisistä poliittisesti epävakaista vuosista, kahtiajakautuneesta kansasta, vuosien 1939-1944 sodista aina 1950-luvun alkuun saakka. Kuten muissakin Pohjantähti-trilogian osissa, myös kolmannessa osassa tarinan keskiössä on Koskelan torppa ja perhe. Tarinassa seurataan sisällissodan runteleman Koskelan perheen elämää, hiljaista elintason nousua sekä jonkinlaista suvantovaihetta talvi- ja jatkosotaan saakka, jolloin uusi alamäki alkaa: Akselin ja Elinan kolme vanhinta poikaa, Vilho, Eero ja Voitto, joutuvat sotaan. Linna kuvaakin koskettavasti sodan vaikutuksia tavallisten ihmisten ja perheiden elämään. Näkyville tulee muun muassa sotaan turtuminen ja väsyminen, toivo ja epätoivo sekä repivä suru. 

Kaiken kaikkiaan Pohjantähti-trilogian kolmas osa on vaikuttava, hieno ja koskettava päätös 1880-luvulta 1950-luvulle kulkevaan tarinaan. Suosittelen siis ehdottomasti tutustumaan koko Pohjantähti-trilogiaan joko lukemalla tai kuuntelemalla. Tulen mitä todennäköisemmin palaamaan Linnan suurteokseen itsekin tulevaisuudessa.

2) Kirjassa on alle 300 sivua 

Runar Schildt - Asmodeus ja kolmetoista sielua (Asmodeus och tretton själarna, Love 1991, alkuperäinen teos 1915), kääntäjä Liisa Ryömä

Itselleni varsin tuntemattomaksi jääneen Runar Schildtin Asmodeus ja kolmetoista sielua on teos, jota ei pituutensa (tai lyhyytensä) vuoksi voi kutsua romaaniksi. Kyseessä on pikemminkin novelli tai maksimissaan pienoisromaani, mutta eipä takerruta teoksen mittaan sen pidemmäksi aikaa. Lukukokemuksena Asmodeus ja kolmetoista sielua on nimittäin varsin miellyttävä ja kiinnostava. Tarina kertoo Asmodeus-nimisestä demonista, joka matkaa 1910-luvun Helsinkiin ostamaan sieluja paholaiselle. Teoksessa siis seurataan Asmodeuksen nopeahkon osto-operaation edistymistä. Aikaa ostaa sieluja on vain kolme päivää, mutta sieluja sen sijaan pitäisi saada hankittua peräti 13. 

Schildtin teoksessa erityisen kiinnostavaa on se, miten ja mihin hintaan Asmodeus saa ihmiset jäämään loukkuunsa, myymään sielunsa paholaiselle. Teoksen tyylilaji on satiiri, ja sen voi huomata esimerkiksi juuri niistä asioista, joiden vuoksi ihmiset myyvät sielunsa Asmodeukselle - yksi myy sielunsa postimerkin tähden, toinen saadakseen koston. Asmodeuksen uhrit ovat siis valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen haluamansa asian. 

Mikäli sieluja ostelevasta Asmodeuksesta kertova teos ei ole ennestään tuttu, suosittelen sen lukemista. Lyhyehkö tarina on oikein viihdyttävä ja toimii loistavasti esimerkiksi pienenä välipalana pidempien ja/tai raskaampien teosten välissä. Itselläni Schildtin teos toimi nopealukuisena välikevennyksenä keskellä Pohjantähti-trilogian kuuntelurupeamaa.

3) Lue kirja joltain naiskirjailijalta 

Rosa Liksom - Yhden yön pysäkki (WSOY 2022, alkuperäinen teos 1985)

Rosa Liksom on kirjailija, jonka nimen olen viimeisten vuosien aikana kuullut useaan otteeseen erityisesti Hytti nro 6 -elokuvan yhteydessä. On kuitenkin myönnettävä, etten ollut tutustunut hänen runsaaseen tuotantoonsa ennen kuin erään kurssin kaunokirjallisuuslistassa oli merkintä LIKSOM, ROSA: Yhden yön pysäkki. Niinpä päädyin Liksomin esikoisteoksen pariin vihdoin alkuvuodesta kurssin pakottamana. 

Kuuntelin itse Yhden yön pysäkki -novellikokoelman äänikirjana, mutta luulen, että teos olisi ehdottomasti toiminut paremmin e-kirjana tai fyysisenä kirjana. Syynä tähän on se, että teoksen novellit eivät ole äänikirjassa kovin selvärajaisia - novellit on nimittäin esimerkiksi otsikoitu pelkän alkusanan mukaan, jolloin novellista toiseen siirtyminen meni toisiaan hieman ohi. E-kirjasta tai fyysisestä kirjasta novellien vaihtumisen seuraaminen olisi todennäköisesti ollut siis helpompaa. 

Vaikka äänikirja ei ehkä mielestäni ollut paras valinta Yhden yön pysäkki -teokseen tutustumiseen, pidin silti teoksen novelleista. Liksomin kirjoitustyyliä ei missään tapauksessa voi kuvailla silottelevaksi tai silitteleväksi, sillä Yhden yön pysäkki -teoksen novellit ovat usein jopa jollain tapaa raakoja. Novelleissa käsitellään muun muassa kuolemaa, väkivaltaa ja päihteitä, eli elämän kurjia puolia. Aihepiirin ja raakuuden takia en suosittelisi Liksomin esikoisteosta kovin nuorille tai herkille lukijoille, mutta jos sietää lukea niin sanotusti rumempaakin tekstiä, voi novelleista varmasti saada jotain irti. Julkaisuajankohtanaan Liksomin Yhden yön pysäkki on myös ollut arvostettu teos: se on esimerkiksi voittanut vuonna 1985 J. H. Erkon kirjallisuuspalkinnon. 

4) Kirjan nimessä on jokin väri 

Ilmari Kianto - Punainen viiva (Otava 2021, alkuperäinen teos 1909)

Kiannon Punainen viiva käsittelee punaista väriä politiikassa. Toisin sanoen teos sijoittuu vuoteen 1907, Suomen ensimmäisten eduskuntavaalien alle. Teoksen keskiössä on köyhä ja varsin kurjissa oloissa erämaassa elävä Romppasen perhe, jonka vanhemmat Topi ja Riika ovat pääsemässä äänestämään ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa. Punainen viiva kuvaakin Topin ja Riikan tutustumista politiikkaan, vaaleihin ja erityisesti sosiaalidemokraattisen puolueen vaalisanomaan.

Kiannon teos on mielenkiintoinen kuvaus 1900-luvun alun suomalaisesta yhteiskunnasta ja etenkin sen huono-osaisista jäsenistä, joille aukeaa mahdollisuus vaikuttaa omaan asemaansa äänestämällä. Punainen viiva ei kuitenkaan ole neutraali teos aiheesta, sillä itse tulkitsen, että teos kritisoi paitsi sosiaalidemokraattien lupauksia köyhälle kansalle myös ihmisten uskoa äänestämisen tehokkuuteen. Romppasen perheen tarina on nimittäin varsin karu siitä huolimatta, että Topi ja Riika käyttävät äänioikeuttaan.

Mielestäni Punainen viiva on lukemisen arvoinen teos. Se kuvaa yhteiskunnallisesti kiinnostavaa ja merkittävää aikaa Suomen historiassa oman tulkintani mukaan kriittisestä näkökulmasta. Mahdollisesta kriittisyydestään huolimatta Kiannon teos kuitenkin avaa köyhän kansan elämää ja ajatuksia sekä syitä äänestää paremman tulevaisuuden puolesta. 

5) Lue kirja sellaiselta kirjailijalta, jonka tuotantoon et ole aiemmin tutustunut

Johannes Linnankoski - Pakolaiset (Saga Egmont 2020, alkuperäinen teos 1908)

Kun alkuvuodesta törmäsin kirjailijaan nimeltä Johannes Linnankoski, ei minulla ollut minkäänlaista käsitystä hänestä itsestään tai hänen teoksistaan - en nimittäin ollut kuullut hänestä koskaan ennen. Lienee siis selvää, miksi olen valinnut juuri Linnankosken tähän kohtaan haastetta. Mutta ei sen enempää minun tietämättömyydestäni Linnankosken suhteen, vaan siirrytään itse Pakolaiset-teoksen käsittelyyn.

Pelkän teoksen nimen perusteella en oikein tiennyt mitä odottaa. Sana pakolaiset viittaa omissa mielikuvissani vahvasti maahanmuuttoon. Minusta kuitenkin tuntui hieman oudolta, että suomalainen kirjailija olisi 1900-luvun alussa käsitellyt tällaista pakolaisuutta omassa teoksessaan. Jo takakansitekstistä selvisikin, että Linnankoski ei käsittele ainakaan maahanmuuttoa. Pakolaiset-teoksen keskiössä on nimittäin jo varsin varttuneeseen ikään ehtinyt Juha ja hänen nuori vaimonsa Manta sekä Mantan perhe.

Melko pian teoksessa selviää, että Juha, Manta ja Mantan perhe lähtevät ikään kuin pakoon Hämeestä Savoon 1900-luvun alussa vallinneiden moraalikäsitysten vuoksi. Manta on nimittäin raskaana Juhan tietämättä toiselle miehelle, eikä Mantan isä Kustaa kestä ajatusta siitä, että asia paljastuisi heidät tunteville ihmisille. Savoon pakenemalla he siis pyrkivät estämään totuuden paljastumisen ja siten pelastamaan maineensa. Kuten arvata saattaa, ei Savoon pakeneminen kuitenkaan ole oikotie onneen.

Linnankosken Pakolaiset kuvaa hyvin 1900-luvun alun suomalaisen yhteiskunnan moraalikäsityksiä ja niiden vaikutuksia ihmisten elämään. Teoksesta on helppoa päätellä, että reilun sadan vuoden takaisessa Suomessa esimerkiksi avioliiton ulkopuolinen raskaus on ollut suoranainen katastrofi. Pakolaiset herättää myös ajattelemaan nuorten naisten asemaa tuon ajan maailmassa: nuori Manta nimittäin joutuu menemään naimisiin itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa, eikä varsinaisesti hypi riemusta. Joka tapauksessa Pakolaiset on kiinnostava kuvaus 1900-luvun alun moraalikäsityksistä sekä oikeasta ja väärästä. 

6) Tietokirja tai opas

Zacharias Topelius - Maamme kirja (Boken om Vårt Land, WSOY 1985, alkuperäinen teos 1899/1875), kääntäjä Paavo Kajander

Kun bongasin haasteesta kohdan "Tietokirja tai opas", en millään malttanut olla käyttämättä alkuvuodesta lukemaani Topeliuksen 150 vuotta vanhaa oppikirjaa kyseisen kohdan täyttämiseksi. Joten tässä sitä ollaan, väittämässä Maamme kirjaa tietokirjaksi vuonna 2025 xD. No ei vaiskaan, nykylukijalle lienee päivänselvää, ettei Maamme kirjaa voi pitää järin pätevänä oppimateriaalina tai tiedonlähteenä. Aikanaan se on kuitenkin ollut sellainen, sillä kyseistä teosta on käytetty kouluissa oppikirjana ilmeisesti 1940-luvulle asti.

Maamme kirjassa käsitellään hyvin laajasti erilaisia teemoja, kuten historiaa, maantiedettä, ihmisiä ja kulttuuria. Toisin sanoen Topeliuksen teos istuu varsin hyvin omaan romantiikan ja nationalismin värittämään aikakauteensa, ja olenkin joskus kuullut sanottavan, että Topelius ikään kuin luo Suomelle ja suomalaisille historian Maamme kirjassa. Sitä ei ole vaikea uskoa, sillä teoksessa käydään läpi juurta jaksain niin sodat kuin savolaisten, karjalaisten ja muiden kansakunnan osien ominaispiirteet. 

Lukukokemuksena Topeliuksen oppi/tietokirja 1870-luvulta on mielestäni ihan mielenkiintoinen. En voi väittää, että Maamme kirja olisi noussut suosikkikirjojeni joukkoon, mutta ei lukeminen pääasiassa ollut myöskään pakkopullaa. Jos jotain, niin ainakin Maamme kirjassa pääsi hieman jyvälle siitä, millainen 1800-luvun lopun maailmankuva on ollut. 

No niin, Taijanomaisen lukuhaasteen ensimmäisen puoliskon kirjat on nyt käyty läpi. Mikäli olette itse tutustuneet joihinkin mainitsemistani kirjoista, olisi mielenkiintoista kuulla myös teidän ajatuksianne kommenteissa :D Seuraavassa osassa käsitelläänkin sitten lukuhaasteen toisen puoliskon kirjoja.

Kuvalähteet: kirjasampo.fi (Asmodeus), phpoint.fi (MK), suomalainen.com (PV, Pakolaiset), wsoy.fi (TPA & YYP)