En kirjoita sinulle

En kirjoita enää sinulle,

sinua ei enää ole

vaikka joskus toivon

että olisi joku sinä

mutta ei 

ei ketään sinää

vain tämä riipivän pohjaton yksinäisyys

minä itselleni

vaikken osaakaan olla

Kyyneleet jäävät kuivaamatta

Seurassa

olen vielä enemmän yksin

eksyksissä vaeltava lapsi

käsi hapuilee turvaa

ei löydä

enkä kirjoita sinulle

sinua ei ole

ei ketään sinua

Vellon vain, yritän lohduttaa

Olen kaivannut sinua paljon

edes yhtä sinua

jotta en olisi vain itselleni

vastavuoroisesti myös sinulle

mutta yksikään sinä

ei ole tässä

kurkotan käden ulottumattomiin

Hengitän, peitän kaipuuni

Ehkä vielä joskus kirjoitan sinulle

jos tulevaisuudessa on edes yksi sinä

niin kauan kuitenkin

minä itselleni

vaikken osaakaan olla

kaipaan kipeästi jotain olematonta 

sillä sinua ei ole

Ei ehkä koskaan ollutkaan