Mitä minulle tapahtui vuonna 2022?

Tässä sitä taas ollaan, vuoden lopussa. Alle kahdentoista tunnin kuluttua on jo vuosi 2023. Ennen sitä on kuitenkin perinteiseen tapaan aika koota yhteen asioita, joita olen kuluneen vuoden aikana tehnyt, kokenut tai tuntenut. Alla oleva lista tuskin kertoo kaikkea vuodestani, mutta joitain se saattaa selittää – minulle itselleni ja myös teille lukijoille. Siirrytään siis listan pariin.

Vuonna 2022…

1. petyin ja uskoin maailmaan samaan aikaan

2. tanssin wanhat kaverini kanssa ollen parin viejä (kavereiden kesken miesten mies :D)

3. täytin 18-vuotta

4. luin koko kesäloman kirjoituksia varten…,

5. hikoilin sen takia kuumassa huoneessa…,

6. osallistuin englannin ja historian yo-kokeisiin…

7. ja saavutin omat tavoitearvosanani

8. aloin katsoa sarjoja englanninkielisillä tekstityksillä

9. kuuntelin paljon melodista metallia

10. ajoin autolla tuhansia kilometrejä vain siksi, että kuljin (ja tulen myös jatkossa kulkemaan) kouluun omalla autollani

11. harjasin suomenlapinkoirastamme valtavan määrän karvaa irti

12. katsoin yhtenä päivänä niin paljon true crime -videoita, etten seuraavana yönä pystynyt nukkumaan kunnolla

13. kirjoitin melko paljon syvän melankolisia runoja…

14. joita en syystä tai toisesta kuitenkaan koskaan julkaissut tänne

15. poltin kynttilöitä tuodakseni rauhoittumista omiin iltoihini

16. hiihdin sekä alku- että loppuvuodesta

17. putsasin lumia autoni päältä toisinaan kiroilun säestämänä

18. kävelin paljon koiran kanssa

19. ihailin tähtitaivasta ja kuuta

20. kuuntelin musiikkia Spotifysta 24 346 minuuttia, mikä on noin 3 000 minuuttia viime vuotta vähemmän

21. eniten kuuntelemani artisti oli ruotsalainen Self Deception

22. koin pitkän matematiikan parissa suuria epäonnistumisia ja pettymyksiä…

23. mutta myös pieniä voittoja, kun hankala asia alkoi sujua tai vanha asia muistui helposti mieleen

24. katselin ikkunasta talipalloa syöviä lintuja

25. uppouduin syvälle melankoliaan ja ajatuksiini

26. en muistanut aukaista kaikkia joulukalenterin luukkuja

27. kauhistelin bensan litrahintaa tankilla käydessäni

28. luin auton käyttöohjekirjaa

29. tapoin pitkään hengissä säilyneen huonekuuseni :'( 

30. sain pidettyä kaverilta lahjaksi saadun muorinkukan elävänä

31. käytin heijastimia

32. söin välipalaksi pikkulapsille tarkoitettuja hedelmäsoseita :D

33. avasin MAOL:in usein epätoivoisena tietoa löytääkseni

34. sain kylmiä väreitä (positiivisessa mielessä) kappaleista ja niiden lyriikoista

35. kirjoitin fiktiivistä tekstiä niin vähän, etten ajoittain uskonut osaavani enää kirjoittaa… 

36. ja kaipasin toisinaan kirjoitusinnon herättäjäksi nyt jo kuopatun Demin keskusteluja

37. petyin itseeni usein, vaikka monesti myös tunnistin olkapäällä huutavan perfektionistin äänen (sitä vastaan taisteleminen on pirullisen vaikeaa)

38. pohdin kivuliaan paljon kysymyksiä liittyen siihen, kuka, mikä ja millainen olen…

39. ja sitä kautta jouduin myös opettelemaan epävarmuuden sietämistä - kaikkiin kysymyksiin en ehkä koskaan saa vastausta

40. tunsin itseni toisinaan ahdistavan pieneksi ja avuttomaksi

41. kirjoitin Lopun jälkeen -tarinan viimeinkin valmiiksi

42. suunnittelin uusia tarinoita

43. kuuntelin myöhään yöllä musiikkia ja lauloin mukana

44. tunsin itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi

45. kuuntelin ensimmäistä kertaa ikinä äänikirjoja

46. olin tavattoman huolestunut asioista, joihin en pystynyt millään tavalla vaikuttamaan

47. nautin filosofian opiskelusta, vaikka käsitteistö saikin pääni toisinaan aivan solmuun

48. kuuntelin podcasteja etenkin ajaessani autolla

49. uitin jalkojani kylmässä järvessä

50. luin suunnittelemaani vähemmän kirjoja

51. havaitsin ymmärtäväni aiempaa paremman kielitaitoni ansioista hieman jopa sellaisia kieliä, joita en oikeasti puhu (lähinnä siis kirjoitettua kieltä samanlaisen sanaston vuoksi :D)

52. yritin ottaa hienoja kuvia luonnosta

53. olin väsynyt

54. kävelin ystäväni kanssa tuttuun tapaan pitkiä lenkkejä ympäri kotikylää

55. järjestelin sekasortoisen vaatekaappini parempaan järjestykseen

56.  etsin itselleni sopivia ihonhoitotuotteita 

57. olin syksyn aikana kolmesti kipeänä

58. ärsyynnyin, kun unohdin kuulokkeet kotiin kouluun lähtiessäni

59. kirjoitin päiväkirjamaista tekstiä

60. katsoin siivousvideoita

61. sairastin koronan

62. katsoin Euroviisut

63. aloin käyttämään virkattuja "vanu"lappuja kertakäyttöisten sijaan

64. hyödynsin pomodoro-tekniikkaa opiskellessani ja totesin sen toimivan itselläni hyvin

65. selviydyin jälleen monista pitkän matikan kursseista Matikkamatskut-kanavan videoiden avulla 

66. rakastin vadelma-lakritsijäätelöä

67. tuuletin musiikin tahtiin (:D)

68. olin pohjalla ja palasina

69. olin myös iloinen ja ylpeä itsestäni, vaikkei se aina ollutkaan helppoa 

70. kasvoin ja kehityin, muutuin, pysyin samana, tein virheitä ja koin onnistumisia - ennen kaikkea kuitenkin opettelin elämään itseni kanssa.

Kuten listasta saattaa huomata, tämä vuosi on tarjoillut mulle tunteita laidasta laitaan. Vuodessa on riittänyt valoa ja onnistumisen hetkiä, mutta myös tuttu ja (ei aina) niin turvallinen melankolia on löytänyt tiensä varsiin moniin päiviin, viikkoihin ja hetkiin. Oon esittänyt itselleni kysymyksiä, joihin en ehkä koskaan saa vastausta. Ja juuri epävarmuus on saanut mut ahdistumaan. Erilaiset turvattomuuden tunteet ovat siis tulleet mulle tutuiksi tänä vuonna.

Sen sijaan turvaa tuova kirjoittaminen on saanut olla tämän vuoden aikana aivan liikaa katkolla. Tämä ennätyksellisen hiljainen blogivuosi onkin saanut mut kyseenalaistamaan omat taitoni myös kirjoittajana, koska usein Docs-tiedoston avaamisesta on seurannut vain turhautumista sanoihin, lauseisiin ja virkkeisiin. Ontuvat tekstit, joihin en ole itse ollut tyytyväinen, ovat saaneet mut jopa hieman pelokkaaksi: enkö enää osaakaan kirjoittaa, ilmaista itseäni? Kirjoitusinto on ollut kadoksissa, vaikka samaan aikaan mun sisällä on ollut valtava tarve kirjoittaa. Asiasta on väistämättä seurannut ristiriita, sillä tavallaan olen halunnut kirjoittaa, mutta lopulta siitä ei ole tullut mitään. Paljon kirjoittaneelle ihmiselle se on ollut kova pala nieltäväksi, mutta vähitellen on alkanut taas tuntua siltä, että tekstiä voisi syntyä.

Tää vuosi on ollut monella tapaa raskas: oon kipuillut itseni ja kirjoittamisen parissa, suorittanut kursseja kovaa tahtia, osallistunut syksyn ylioppilaskirjoituksiin ja ollut huolissani maailmasta, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. On tässä vuodessa silti ollut paljon myös hyvää: sain tanssia wanhat, käydä syviä keskusteluja ja olla itsestäni ylpeä. Tänä vuonna oon siis itkenyt useammin kuin kerran silmät päästäni, mutta silti mä olen edelleen tässä – suosta noustaan ja mennään valoa kohti.

Vuotta 2023 ootan jännityksellä. Keväällä valmistun ylioppilaaksi (mikäli en saa improbaturia matikan yo-kokeesta...) ja syksyllä kotikylä vaihtuu toivottavasti uusiin maisemiin opiskelupaikan myötä. Tiedän kuitenkin, että tämän vuoden haastavat tunteet seuraavat myös tulevaan vuoteen, enkä odotakaan niiden katoavan taikaiskusta kello kahdentoista jälkeen. Toivon kuitenkin, että ensi vuonna en itkisi silmiä päästäni ihan niin usein, vaan olisin varmempi itsestäni.

Mä toivon, että vuosi 2022 on ollut teille hyvä ja lempeä. Jos ei, niin toivon myös, että seuraava vuosi olisi edeltäjäänsä parempi 💙

Hyvää ja turvallista uutta vuotta kaikille! <3

En kirjoita sinulle

En kirjoita enää sinulle,

sinua ei enää ole

vaikka joskus toivon

että olisi joku sinä

mutta ei 

ei ketään sinää

vain tämä riipivän pohjaton yksinäisyys

minä itselleni

vaikken osaakaan olla

Kyyneleet jäävät kuivaamatta

Seurassa

olen vielä enemmän yksin

eksyksissä vaeltava lapsi

käsi hapuilee turvaa

ei löydä

enkä kirjoita sinulle

sinua ei ole

ei ketään sinua

Vellon vain, yritän lohduttaa

Olen kaivannut sinua paljon

edes yhtä sinua

jotta en olisi vain itselleni

vastavuoroisesti myös sinulle

mutta yksikään sinä

ei ole tässä

kurkotan käden ulottumattomiin

Hengitän, peitän kaipuuni

Ehkä vielä joskus kirjoitan sinulle

jos tulevaisuudessa on edes yksi sinä

niin kauan kuitenkin

minä itselleni

vaikken osaakaan olla

kaipaan kipeästi jotain olematonta 

sillä sinua ei ole

Ei ehkä koskaan ollutkaan

Muutoksen äärellä

Olen tässä

melkein kyyneleet silmissä

muutoksen äärellä

uuden aikakauden lähettyvillä

aikaa vain viikkoja

vaikka hetki sitten oli kuukausia

Niin pitkään olen miettinyt tätä aikaa

millaista elämäni olisi

silti arvioinut väärin

sillä olen tässä

yhtä haavoittuvaisena ja hajalla

pelokkaana, päättäväisenä, varovaisen innostuneena

Osaan lisätä lasinpesunestettä ja katsoa öljyt

mutta epäyhtälön ratkaisu tuottaa päänvaivaa

ja huomaan

etten oikeastaan tiedä mistään mitään

vaikka lapsena kuvittelin niin

yleissivistyksen tuoman tuskan unohtaen

Olen tässä

yhdessä hetkessä valmiina kaikkeen

sitten sängyllä kerälle kääriytyneenä

ja hiljalleen ymmärrän kuvan muuttuneen

enkä katso vain lasta

vaan jotain uutta ja hapuilevaa

Olen sama ja eri

muutoksen edessä pelokas ja rohkea, kuitenkin varovainen

vaikka vielä hetken

avaan TI-Nspiren ja taistelen epäyhtälöiden parissa

arvioin tulevaisuutta tuttua maisemaa katsoen

tietäen varmaksi vain oman epävarmuuteni