Jälkiä sydämiin

Mä oon viime päivien ja kuukausien aikana miettinyt jonkin verran sitä, mitä mä haluan elämälläni tehdä. On oikeastaan tuntunut siltä, että haluaisin purkaa tätä jonnekin, vaikka toisaalta se on tuntunut myös vähän tyhmältä ja oudolta. Mut ehkä juuri sen takia mä haluan kirjoittaa tästä aiheesta. Joten, mennäänpä asiaan. 

Mulle on aina ollut jollain tavalla vaikeaa vastata, jos joku on kysynyt, mitä mä haluan tehdä elämälläni. Oon jo useamman vuoden aikana tiennyt jotain perusjuttuja, mitä haluan olla tai tehdä, mutta kysymyksen syvempi purkaminen ei ole tullut mun mieleeni. Joo, mä haluan olla onnellinen ja kirjoittaa kirjoja, omalla tavallani vaikuttaa tähän maailmaan ja nähdä sekä kokea tän elämän eri puolia. Nuo kaikki on mulle tärkeitä juttuja, mutta jostain syystä mä päädyin lopulta ajattelemaan sitä, mitä mä haluan tänne jättää – mikä on se asia, josta haluan tulla muistetuksi? 

Oon pyöritellyt tota ajatusta päässäni pitkään, ja vähän sattuman kautta se alkoi selventyä mulle. Viimeisen neljän vuoden aikana oon kohdannut tosi monenlaisia tyyppejä. Sellaisia, jotka ei oo jäänyt mieleen mitenkään erityisesti. Sellaisia, jotka muistan hyvin jostain tietystä tilanteesta. Ja sitten on ne, jotka ovat jättäneen jäljen mun sydämeeni tavalla tai toisella. Se, miten pienet asiat voi olla tosi merkittäviä, on konkretisoitunut mulle vahvasti ihmisten kautta. Yläasteelta muistan parhaiten ne opettajat, jotka jaksoivat ja muistivat kannustaa, vaikka he eivät tienneet sitä, miten huonosti mä silloin voin. Kun mulla oli pimeä hetki, oli ihan mielettömän tärkeää, että joku just silloin muistutti siitä, että mäkin osaan ja pystyn. Erityisesti musaopen "Sun kannattaa jatkaa" -kommentit on tatuoitu mun mieleeni ja sydämeeni. Hänestä ja muutamasta muusta opettajasta näkyi luottamus mua ja muita oppilaita kohtaan. Oon ikuisesti kiitollinen siitä, etteivät he jättäneet positiivisia kommentteja päänsä sisään. Ne kommentit on jättäneet jäljen mun sydämeen, ja siksi mä muistelenkin lämmöllä kaikkia niitä tyyppejä, jotka on vaikuttaneet muhun positiivisesti. Ehkä tässä onkin se asian ydin, jota oon koko ajan yrittänyt selittää. 

Niin kuin äskeisessä kappaleessa puhuin, mulla on useampia sellaisia tyyppejä, jotka on jääneet mun sydämeen pientenkin juttujen takia. Ehkä se, mitä mä haluan elämälläni tehdä, ei ookaan vain sitä kirjojen kirjoittamista ja onnellisuuden tavoittelua, vaan myös sitä, että pystyisin jättämään positiivisia jälkiä ihmisten sydämiin ja mieliin. Mä en halua, että mun elämäni päätavoitteeksi tulee takoa mahdollisimman paljon rahaa. Jos joku nyt kysyisi multa, mitä haluan tehdä elämälläni, mä vastaisin kerrankin jotain muuta(kin) kuin tulla onnelliseksi. Se, että mä voin jo nyt ja etenkin tulevaisuudessa mahdollisesti vaikuttaa positiivisesti johonkin ihmiseen, on hullu ajatus. Ja ehkä se jäljenjättäjä ei aina olekaan konkreettisesti mä, vaan esimerkiksi mun kirjoittama teksti. Mä en kuitenkaan pohjimmiltani ole mikään puhuja, vaan kirjoittaja, mutta on se silti valtavan suuri asia. Mä todella toivon, että osaan ja voin koskettaa, puhutella ja jättää jälkiä näillä teksteilläni myös teidän lukijoiden sydämiin, koska sitä mä haluan lopulta tehdä. Se on ehkä yksi tän kirjoittamishomman siisteimmistä jutuista ❤