Tervetuloa lukemaan Taijanomaisen lukuhaasteen käsittelypostauksen toista osaa! Jo joulukuussa julkaistussa ensimmäisessä osassa käsiteltiin haasteen kohdat 1-6. Tässä postauksessa käsitellään vihdoin jäljellä olevat kuusi teosta, eli haasteen kohdat 7-12. Sen pidemmittä puheitta aloitetaan teosten läpikäynti.
7) Lue kirja jollain muulla kuin suomen kielellä
Lily Lindon - Double booked (Head of Zeus 2022)
Tähän kohtaan oli melko helppoa löytää sopiva teos, sillä olen tämän vuoden aikana lukenut ja kuunnellut kirjoja lähes pelkästään suomeksi. Kuitenkin muutamia poikkeuksia löytyy, kuten tämä Lily Lindonin teos muutaman vuoden takaa. Teoksen keskiössä on 26-vuotias Georgina, joka ajattelee olevansa täysin hetero ja onkin jo vuosia kestäneessä parisuhteessa miehen kanssa. Hänen elämänsä pyörii poikaystävän, töiden ja parhaan ystävän kanssa hengailun ympärillä, kunnes yksi baari-ilta saa hänet kyseenalaistamaan kaiken.
Georgina päätyy eräänä iltana parhaan ystävänsä houkuttelemana homobaariin, jossa esiintyy lesbojen muodostama bändi nimeltä Phase. Ja kuinka ollakaan, Georgina pitää bändin rumpalia viehättävänä ja ihastuu tähän, vaikka ei millään suostu myöntämään asiaa itselleen. Erilaisten sattumusten myötä Georginasta tulee Phase-bändin kosketinsoittaja. Tämä saa Georginan varsin rutinointuneen elämän kääntymään päälaelleen, sillä hän alkaa kipuilla niin seksuaalisuutensa, parisuhteensa kuin uravalintansa kanssa. Tilannetta helpottaakseen hän päättääkin jakautua kahteen osaan ja valehdella kaikille: päivisin hän on onnellisesti parisuhteessa miehen kanssa oleva pianonsoittoa lapsille opettava Gina, kun taas iltaisin hänestä kuoriutuu lesbobändin kosketinsoittaja George. Yksinkertaistetusti Lindonin teoksessa seurataan Georginan matkaa ulos kaapista - hän joutuu teoksessa myöntämään ennen kaikkea itselleen, että on biseksuaali, ei hetero.
Tartuin tähän teokseen itse suurella mielenkiinnolla, sillä en ollut aiemmin lukenut biseksuaalisuutta käsittelevää kaunokirjallisuutta. Valitettavasti on kuitenkin sanottava, että jossain määrin petyin Lindonin teokseen tai ainakin Georginaan. Georginan hahmo nimittäin sortuu mielestäni toistamaan biseksuaaleihin liittyviä stereotypioita. Hän esimerkiksi näyttäytyy valehtelevana ja epäluottavana kumppanina tutkiessaan seksuaalisuuttaan. Epäluotettavuus kumppanina on ehkä yksi yleisimmistä biseksuaaleihin liitetyistä stereotypioista, joten olin pettynyt törmätessäni siihen Lindonin teoksessa. Kokonaisuutena pidän Lindonin kirjaa kädenlämpöisenä lukukokemuksena. Teoksessa nimittäin on viihdyttävä idea, mutta toteutus ontuu.
8) Lue kirja joltain inspiroivalta henkilöltä
Irene Zidan - Isäni appelsiininkukkien maasta (WSOY 2024)
Jos jokin haasteen kohdista tuotti päänvaivaa, niin tämä. Jostain syystä mun oli vaikea pohtia, minkä teoksen valitsisin tähän kohtaan haastetta. Lopulta tartuin Irene Zidanin teokseen Isäni appelsiininkukkien maasta, jonka kuuntelin viime kesänä. Koen Zidanin inspiroivaksi henkilöksi, sillä hän käsittelee teoksessaan tulenarkaa ja varsin ajankohtaista aihetta koskettavasti ja riipivästi. Isäni appelsiininkukkien maasta nimittäin on romaani palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktin ylisukupolvisista vaikutuksista.
Teoksessa Suomessa palestiinalaiselle isälle ja suomalaiselle äidille syntynyt lapsi, jo aikuistunut ja perheellistynyt Amira työskentelee toimittajana Israelin ja Gazan konfliktin kärjistyessä sodaksi lokakuussa 2023. Teoksessa käsitellään konfliktin vaikutuksia Amiran elämään palestiinalaisen isän lapsena Suomessa, kaukana konfliktialueelta. Nykyhetken lisäksi teoksessa kuvataan myös Amiran lapsuutta Suomessa sekä teini-ikäisenä isän kotiseudulle Länsirannalle tehtyä matkaa. Keskeisiksi aiheiksi nousevat ylisukupolviset traumat, kuulumattomuuden tunne, etäiseksi ja vaikeaksi muuttunut isäsuhde sekä huoli isän puolen suvusta ja kotiseudusta "siellä jossain".
Zidanin teos on koskettava ja ajankohtainen ja nostaa esille kiinnostavan ja tärkeän näkökulman israelilaisten ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin, sotaan, palestiinalaisten kansanmurhaan liittyen. Itse pidin teoksesta, vaikka sodasta ja sodan ylisukupolvisista vaikutuksista lukeminen ei ollutkaan kevyttä puuhaa, kuten ei oikeastaan kuulukaan olla. Suosittelen siis ehdottomasti tarttumaan Zidanin esikoisromaaniin.
9) Lue dekkari
Ninni Schulman - Viimeiset leikit (Som vi lekte, Tammi 2024), kääntäjä Sirpa Hietanen
Ruotsalainen dekkaristi nimeltä Ninni Schulman oli itselleni täysin tuntematon, ennen kuin kesällä päädyin kesätöiden lomassa kuuntelemaan hänen uudehkoa Ingrid Wolt -sarjaansa. Viimeiset leikit on sarjan aloitusosa, jossa seurataan vankilasta vapautuvan väkivaltaista ex-miestään pakoilevan entisen poliisin Ingrid Woltin elämää 1980-luvun Taalainmaalla. Keskiössä on paitsi kaiken menettäneen Ingridin pyrkimys rakentaa itselleen uusi elämä myös erään lapsen vuoden takainen katoaminen, jota Ingrid päätyy selvittämään.
Kadonnut lapsi on 12-vuotias Mattias, joka poliisien tulkinnan mukaan on hukunnut. Pojan vanhemmat eivät kuitenkaan niele hukkumisteoriaa, vaan palkkaavat etsivätoimiston perustaneen Ingridin tutkimaan poikansa kohtaloa tarkemmin. Ingrid tekeekin perusteellista työtä ja pyrkii saamaan tarkan kuvan siitä, mitä Mattiaksen elämässä tapahtui ennen hänen katoamistaan. Setvittäväksi joutuvat niin pojan kaverisuhteet, leikit kuin nurmikonleikkuukäynnit outona pidetyn miehen luona. Tarinan kaikkitietävä kertoja valottaa Mattiaksen katoamista edeltäviä tapahtumia myös pojan itsensä näkökulmasta, mikä avaa lukijalle lapsuuden ja teini-iän välimaastossa kipuilevan lapsen maailmaa. Lopulta Ingridin tutkimukset ja takaumat edelliseen kesään Mattiaksen näkökulmasta johtavat ratkaisun äärelle.
Mielestäni Viimeiset leikit on ehdottomasti kuuntelemisen tai lukemisen arvoinen teos. Se tarjoaa jännitystä niin Mattiaksen katoamistapauksen kuin Ingridin yksityiselämän käänteiden kautta ja pitää siten lukijaa otteessaan. Aiheensa puolesta Viimeiset leikit ei kuitenkaan ole kovin kepeää luettavaa, enkä siksi suosittele teosta kovin herkille lukijoille. Mikäli kuitenkin uskaltaa tarttua Ingrid Wolt -sarjan aloitusosaan, suosittelen myös sarjan toista osaa nimeltä Rakas Lena (Tammi 2025). Toisessa osassa selvitetään uutta rikosta ja päästään syvemmälle Ingridin henkilökohtaiseen elämään.
10) Lue kirja, joka on kirjoitettu yli sata vuotta sitten
Fredrika Runeberg - Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (Fru Catharina Boije och hennes döttrar, SKS 1858), kääntäjä Arvo Lempiranta
J. L. Runebergin tuotanto on varmasti jokaiselle suomalaiselle jokseenkin tuttua, mutta hänen vaimonsa Fredrikan teokset ovat valitettavasti monille tuntemattomia. Itse tiesin jo ennen viime talvea, että myös Fredrika oli kirjailija, mutta en kuitenkaan ollut tutustunut hänen tuotantoonsa. Tilanne onneksi korjaantui eräällä kurssilla, jonka lukemistoon Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä -teos kuului. Näin pääsin tutustumaan yhteen Suomen ensimmäisistä historiallisista romaaneista.
Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä -romaani sijoittuu 1700-luvulle isovihan aikoihin. Teoksessa seurataan leskirouva Katariina Boijen ja hänen tyttäriensä elämää isovihan aikana sekä otetaan kantaa naisten asemaan yhteiskunnassa. Teoksen alussa kasakat polttavat Boijen perheen talon ja äiti sekä tyttäret joutuvat pakenemaan. Sekavassa tilanteessa vanhempi tytär Margareta joutuu erilleen äidistään ja pikkusiskostaan Ceciliasta, mikä osoittautuu tarinan kannalta merkittäväksi käänteeksi.
Jouduttuaan erilleen äidistään ja siskostaan Margareta kohtaa alempaan säätyluokkaan kuuluvan Maunun, jonka kanssa hän jatkaa pakomatkaansa. Pian heidän välilleen kehittyykin romanttisia tunteita, mikä saa Margaretan kyseenalaistamaan yhteiskunnan ja Katariina-äitinsä mielipiteen säätyjen mukaisesta avioitumisesta. Hän ei nimittäin suostu nielemään ajatusta siitä, että hänen pitäisi luopua rakkaudestaan Maunua kohtaan tämän alemman säädyn takia. Pikkusisko Cecilialle ei muodostu samanlaista mahdollisuutta kyseenalaistaa tai vastustaa yhteiskuntaa ja äitiään, sillä hän elää äitinsä kanssa. Teoksessa Katariina-äidin vallan alla oleminen tietyllä tapaa murskaakin Cecilian.
Minusta Runebergin Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä -teos kannattaa ehdottomasti lisätä omalle lukulistalle. Se avaa kiinnostavasti 1700-luvun Suomessa eläneiden nuorten (aatelis)naisten maailmaa ja mahdollisuuksia. Toki romaanista on huomattavissa myös kirjoitusajankohdalle, eli 1850-luvulle tyypillisiä piirteitä, kuten nouseva kansallismielisyys. Lisäksi teos on melko nopealukuinen, sillä siinä on vain noin 200 sivua. Erinomainen välipalakirja pidempien ja raskaampien teosten väliin, sanoisin siis.
11) Kirjasta on tehty elokuva
Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla II (WSOY 1960)
Lukuhaasteen ensimmäisessä käsittelyosassa pohdin, oliko puoliksi huijausta väittää Täällä Pohjantähden alla III -teoksen sijoittuvan toisen maailmansodan aikaan. Noh, samalla linjalla jatketaan myös Pohjantähti-trilogian toisen osan kohdalla, sillä voi olla puoliksi huijausta väittää, että Täällä Pohjantähden alla II -teoksesta olisi tehty elokuva. Vuoden 1968 elokuva Täällä Pohjantähden alla nimittäin pohjautuu sekä trilogian ensimmäiseen että toiseen osaan. Oli miten oli, sallin itseni hyödyntää Pojantähti-trilogian toista osaa tässä kohtaa haastetta.
Pohjantähti-trilogian toisessa osassa seurataan Pentinkulman ja Koskelan torpan elämää ensimmäisen maailmansodan puhkeamisesta aina Suomen sisällissodan jälkipyykkiin asti. Jussin ja Alman vanhin poika Akseli ottaa torpan hoitakseen ja saa Elinan kanssa ensimmäisen lapsensa Vilhon. Samaan aikaan poliittinen tilanne niin maailmalla kuin Suomen suurruhtinaskunnassa on varsin epävakaa. Kansakunnan eri osien välit tulehtuvat aina vain pahemmin ja pahemmin ja tämä näkyy myös pentinkulmalaisten keskuudessa. Viha muun muassa torpparien ja omistajien välillä kasvaa. Lopulta vuonna 1918 juuri itsenäistynyt Suomi ajautuu sisällissotaan. Akseli taistelee punaisten puolella veljiensä Aleksin ja Akun kanssa. Sota on lyhyt mutta hyvin tuhoisa. Sodan jälkipyykki on ehkä vieläkin tuhoisampaa. Kansakunta on jakautunut totaalisen kahtia ja väliin on muodostunut railo, jota ei niin vain kurota umpeen.
Miten sen nyt sanoisi... Täällä Pohjantähden alla II on ehdottomasti yksi rankimmista teoksista, jonka olen koskaan lukenut. Teos yksinkertaisesti repi minut riekaleiksi ja sai itkemään silmät päästäni. Luojan kiitos kuuntelin trilogiaa Antti Holman lukemana, sillä varsinkaan tätä toista osaa en ajoittain olisi itse nähnyt kyyneliltäni lukea. Linna kuvaa sisällissodan julmuutta ja kauheutta punaisten näkökulmasta karvat pystyyn nostattavalla tavalla. Teosta kuunnellessa päässäni pyöri varmasti eniten "Hirveää", "Kauheaa" sekä "Toivottavasti ei koskaan ikinä uudelleen". Tuntuu uskomattomalta, että kansakuntaa pahoin repineestä sisällissodasta ja sen jälkiseurauksista ei ole kulunut kuin reilu sata vuotta. Samaan aikaan maailmalla parhaillaan tapahtuvat hirveydet saavat Linnan trilogian toisen osan tuntumaan valitettavan ajankohtaiselta. Myös suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistuminen herättää huolta - onko meillä siihen todella varaa tällaisina aikoina? Pohjantähti-trilogian toinen osa herättää siis valtavasti ajatuksia ja surua ja annankin sille ehdottoman lukusuosituksen ja samalla myös raakuusvaroituksen. Helpolla ei Linnan trilogian toinen osa nimittäin päästä lukijaansa.
12) Kirja on aloitusosa kirjasarjaan
Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla I (WSOY 1959)
Lukuhaasteen viimeisenä teoksena käsittelen Pohjantähti-trilogian aloitusosaa. Jos kahden ensimmäisen osan kohdalla on pitänyt pohtia huijauksen mahdollisuutta, ei sitä tarvitse tämän kohdalla pohtia. Täällä Pohjantähden alla I on aloitus kirjasarjaan, piste xD.
Linnan trilogian ensimmäisessä osassa seurataan Koskelan torpan alkuvaiheita sekä Jussin ja Alman elämää. Teos alkaakin tunnetuilla sanoilla "Alussa oli suo, kuokka - ja Jussi." Jussi nimittäin työskentee teoksessa ankarasti torppansa eteen. Hän muun muassa raivaa pappilan suoalueesta pellot ja kaataa metsästä tukit torppaa varten ja kaiken ohessa hoitaa myös pappilan torpparina itselleen kuuluvat tehtävät hyvin yhdessä Alman kanssa. Yksi romaanin keskeisimmästä suhteista onkin pappilan ja Koskelan torpan väen suhde: torppariuden ehdot huononevat vuosi vuodelta, eivätkä Koskelat tietenkään ole tilanteeseen tyytyväisiä. Jussi ei kuitenkaan asetu poikkiteloin kirkkoherraa vastaan ja lopulta muutosta alkaakin vaatia Akseli, Alman ja Jussin vanhin poika. Sosialismin saapuessa Pentinkulmalle Akseli uskoo, että he torppareina voisivat sen avulla parantaa asemaansa suhteessa pappilaan. Sen lisäksi, että teoksessa seurataan Akselin askeleita työväenliikkeen parissa, päästään trilogian ensimmäisessä osassa näkemään myös hänen ja Kivivuoren Elinan suhteen kehittymistä - tie avioon ei nimittäin heidänkään kohdalla ole täysin suoraviivainen.
Kaiken kaikkiaan Täällä Pohjantähden alla I -teos on hieno aloitusosa hienoon trilogiaan. Teoksessa lukija pääsee tutustumaan paitsi Koskelan väkeen myös laajemmin Pentinkulman kyläyhteisöön, ihmisiin ja heidän välisiinsä suhteisiin. Kuten myöhemmissäkin osissa, myös ensimmäisessä osassa tapahtumat peilautuvat todellisiin historiallisiin tapahtumiin. Esimerkiksi torppareiden ja maanomistajien kiristyvät välit sekä työväenluokan ja sosialismin nousu ovat tapahtuneet oikeasti Suomessa. Linna kuvaakin taitavasti teoksessaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kiristyvää, tulenarkaa poliittista tilannetta ja sen vaikutusta ihmisten elämään. Jännite Pentinkulmalla siis kasvaa merkittävästi kohti trilogian dramaattista toista osaa. Loppukaneettina voin kai vain sanoa, että suosittelen lämpimästi koko Pohjantähti-trilogian lukemista tai kuuntelemista. Suuri suomalainen klassikkoteos ottaa paljon lukijaltaan, mutta myös antaa valtavasti.
(Kuvalähteet: amazon.com: DB; suomalainen.com: Boije ja tyttäret, tammi.fi: VL; wsoy.fi: TPA, Isäni appelsiininkukkien maasta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ajatuksesi ❤