Siksi olikin melkoinen yllätys kohdata hänet sinä syyskuisena maanantaina työharjoitteluni alkaessa.
Naputan tahtia etusormella rattia vasten. On syyskuun loppu, iltapäivä, puolipilvistä ja tuulista, siis melko viileää. Olen laittanut auton ilmastoinnin pois päältä todettuani, ettei se enää tässä kohtaa syksyä ole tarpeellinen asia. Maantiellä on melko rauhallista, vaikka kolmen jälkeen iltapäivällä arkipäivänä liikennettä luulisi olevan. Ei tosin sillä, että asia minua erityisesti haittaisi – pidän auton ajamisesta eniten silloin, kun tiet eivät ole ruuhkaisia. Tällaisina hetkinä minulla nimittäin on aikaa myös ajatella, siis ajatella muutakin kuin liikennettä. Usein mietin päivän tai viikon tapahtumia, tulevia tai menneitä. Totta kai mietin paljon muutakin: ihmisiä, opintoja, elämää, maailman tapahtumia, uutisia ja myös bensan litrahintaa, ajettuja kilometrejä ja niiden tarpeellisuutta. Mutta viime aikoina… viime aikoina olen miettinyt paljon mennyttä ja sitä, pitäisikö menneestä puhua vai ei. Sitä minä todella olen pohtinut viimeisten viikkojen aikana saamatta itseltäni vastausta. Olen yrittänyt pohtia, saako menneisyyden kaivelulla enemmän vahinkoa kuin hyvää aikaan, kun kyse on tällaisesta asiasta. Tai ihmisestä… Tai no, asiasta. En tiedä, miten Samuel reagoisi, jos nyt ilmoittaisin hänelle, että By the way, sun hullu exäksi työskentelee osa-aikaisena vakkarina mun harjoittelupaikassani. Olen suorastaan järkyttynyt siitä, kuinka läheltä olen Tessan lopulta löytänyt. Ja ei, en todellakaan ole etsinyt häntä, mutta etenkin alkuun pohdimme Samuelin ja muiden kanssa, mihin nainen kykeni lähtemään niin nopeasti jälkiä jättämättä. Vaikka no, eipä tuon kai pitäisi olla mikään yllätys, kun on kyse Tessan kaltaisesta ihmisestä. Jo silloin, kun hän oli Samuelin kanssa suhteessa, hän piti oman kumppaninsa vähintäänkin käden mitan päässä omista asioistaan, mukaan lukien ystävistään ja perheenjäsenistään. Samuelin mukaan Tessa ei ollut ollut halukas tutustuttamaan itselleen tärkeitä ihmisiä Samuelille tai toisin päin. Ainakin osittain sen vuoksi naisen oli helppoa lähteä ja kadota jäljettömiin, kun Samuel ei tiennyt juuri mitään hänen elämästään. Lähtiessään Tessa oli jättänyt heidän yhteisen asuntonsa sohvapöydälle vain lyhyen, syyllistävän vanhaan kirjekuoreen kirjoitetun viestin ja avaimensa asuntoon. Hän ei koskaan tarjoutunut selittämään varsin äkillistä lähtöään Samuelille, sillä heti lähtönsä jälkeen hän oli myös estänyt entisen kumppaninsa kaikissa mahdollisissa viestipalveluissa ja sen lisäksi vaihtanut käyttäjänimensä, sähköpostiosoitteensa ja puhelinnumeronsa. Aluksi Samuel oli totta kai hyvin järkyttynyt kaikesta, mutta hiljalleen järkytys alkoi vaihtua helpotukseksi. Samaan aikaan Samuel paljasti myös meille, ystävilleen ja perheelleen, totuuden Tessasta ja suhteessa kokemastaan väkivallasta. Vaikka alkuun olinkin ollut vihainen siitä, että Tessa oli törkeällä tavalla jättänyt ystäväni, tulin väkivallasta kuultuani aivan toisiin aatoksiin. Olen edelleen sitä mieltä, että Tessan halukkuus lähteä oli Samuelin kannalta suoranainen onnenpotku. Usein väkivaltaisista suhteista nimittäin on varsin vaikeaa pyristellä irti, mutta nyt Samuelin ei itse tarvinnut jaksaa pyristellä irti suhteesta vähäisillä voimavaroillaan, sillä Tessa päätti suhteen eikä koskaan tullut edes anomaan anteeksiantoa. Oikeastaan melkoinen lottovoitto Samuelin kannalta, sillä niin paskassa suhteessa edestakaisin soutaminen jäi kokonaan pois. Melko pian Tessan lähdön jälkeen hän pääsikin kiinni paranemisprosessiin ja elää nyt hyvää, tasapainoista elämää. Siksi en tiedä, kertoisinko Tessasta hänelle vain en. Pelkään, että jos kerron naisesta hänelle, hän saa päähänsä jotain typerää ja alkaa kinuta vastauksia jo haudattuihin kysymyksiin. Toisaalta kertominen voisi auttaa häntä saavuttamaan vielä jonkin tason mielenrauhan suhteen, kun hän saisi tietää, ettei Tessa todellakaan ole enää tulossa hänen peräänsä. Minä nimittäin luotan siihen, ettei Tessa enää aio mennä Samuelin perään – ymmärsin sen sillä hetkellä, kun näin hänen silmiensä muuttuvan hieman hämärässä eteisessä sekunneissa kylmiksi kuin keväisin räystäältä roikkuvat suurensuuret jääpuikot. Silmien perusteella hän halusi päästä minusta eroon aivan samalla tavalla, kuin hän oli halunnut päästä eroon Samuelista vain muutamaa vuotta aiemmin.
Työpaikalla Tessa vaikuttaa olevan varsin pidetty henkilö. Hän ei ole töissä läheskään päivittäin, mutta siitä huolimatta hänen nimensä mainitaan töissä useamman kerran päivässä jopa täysin työhön liittymättömissä konteksteissa. Mitä Tessaan itseensä tulee, hän ei juurikaan tuo itseään esille töissä. Hän pitää matalaa profiilia, vetäytyy usein omaan rauhaansa työskentelemään ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Kaikesta päätellen hän on töissä pidetty henkilö, joka ei herätä minkäänlaisia epäilyksiä. Totta puhuen minun on toisinaan hieman vaikeaa olla sanomatta mitään, kun tiedän, millainen henkilö hän todellisuudessa on. Mutta toisaalta, mitä minä voisin naisen maineelle työpaikalla tehdä – minulla ei nimittäin ole pitäviä todisteita Tessaa vastaan. Ja no, varsin usein työnantajat eivät ole järin kiinnostuneita työntekijöidensä ihmissuhteista ja muusta yksityiselämästä, mikäli työnteko edelleen sujuu hyvin. Tessan kohdalla työnteon sujuvuudessa tuskin on mitään ongelmia. Jos olisi, hänestä ei varmasti puhuttaisi töissä niin positiiviseen sävyyn kuin nyt. Kun mietin Tessan mainetta ja menestystä työpaikalla, pohdin samalla jälleen myös Samuelille kertomista. En ole varma, miten mies reagoisi kuullessaan, että hänen väkivaltainen exänsä menestyy elämässä edelleen – aivan kuin kyseinen nainen ei koskaan olisi tehnyt mitään pahaa.
–Mitä mieltä sä muuten olet: pitäiskö kaverille kertoa, jos on nykyään sen exän kanssa samassa työpaikassa?
Pikkusiskoni Valman pää suorastaan ponnahtaa ylös, kun hän kääntyy katsomaan puhelimensa sijaan minua.
–Siis mitä sä selität? Valma kysyy ja näyttää hyvin hämmentyneeltä, siis juuri siltä, että on äsken keskittynyt minun kysymykseni sijaan puhelimeensa. Pikkusiskoni on fiksu 21-vuotias, jolla on vahva oikeudentaju ja halu kuunnella muita ihmisiä, mutta toisinaan Instagram ja Tiktok voittavat ainakin isoveljen höpinät.
–Siis että pitäiskö sun mielestä kertoa kaverille, jos on sen kaverin exän kanssa samassa työpaikassa? toistan kysymykseni ja nappaan sohvapöydältä käsiini kynän ikään kuin stressileluksi.
–Hmmh, paha sanoa. Kai se riippuu siitä, onko sillä kaverilla joku erityinen syy olla tietoinen exänsä nykyliikkeistä. Tai no, ei edes oikeastaan, kai siitä voi muutenkin vain mainita. Miksi sä edes kysyt? Valma vastaa ympäripyöreästi ja pyytää minua sitten kertomaan, miksi olen kysynyt häneltä sellaisen kysymyksen.
–Sun vastaus ei ollut nyt kovin hyödyllinen. Ja miksi mä sit kysyn tästä asiasta? Noh, mielenkiinnosta. Ja… saattaa siihen olla joku toinenkin syy, kiemurtelen hieman Valman kysymykseen vastatessani ja pyörittelen kynää käsissäni aiempaa nopeammin.
–Hemmetit sä tällaisia asioita kysyt multa silkasta mielenkiinnosta. Viktor, mitä siellä sun duunipaikalla oikein tapahtuu? Ootko sä nyt jo mennyt säätämään jonkun työkaverin kanssa vai mitä hittoa? Valma pysyy epäluuloisena ja saa viimeisimmällä kysymyksellään minut jopa järkyttymään hieman.
–EN! Ei tässä nyt oo kyse mistään sellaisesta! Valma kuuntele, mä oon samassa työpaikassa Samuelin exän kanssa. En kai mä nyt ikipäivänä alkaisi säätää Tessan kanssa, kun tiedän, että se on väkivaltainen, ikään kuin puolustaudun melko kiivaasti ja tulen samalla lipsauttaneeksi Valmalle totuuden. Hän katsoo minua hetken edelleen hämmentyneenä, mutta sitten hän vaikuttaa tajuavan, keistä puhun puhuessani Samuelista ja Tessasta. Sen myötä Valman ilme muuttuu, mutta ei aivan sellaiseksi kuin voisi luulla.
–Ahaa, okei. Nyt se sitten on löytynyt, Tessa nimittäin? Sehän oli teiltä kadoksissa, vai mitä? Ja nyt sä olet huolissasi siitä, pitäisikö Samuelille kertoa Tessan sijainnista? Valma esittää liudan kysymyksiä todennäköisesti vain ostaakseen itselleen lisää aikaa – sen vuoksi en vastaa yhteenkään hänen kysymykseensä. Näen myös hänen ilmestään, että hän suhtautuu ajatukseen väkivaltaisesta naisesta syystä tai toisesta epäluuloisesti. Tai no, jos nyt oikein ajatellaan…
–Mä en mitenkään halua vähätellä miesten kokemaa väkivaltaa, mut tiedäthän säkin tän maan tilastot lähisuhdeväkivallan osalta. Mieti nyt, Suomessa naisen tappaa useimmin oma mies! Sit mua kiinnostais myös tietää, miten hyvin sä oikeastaan edes tunsit tai tunnet sen Tessan? Äläkä hei katso mua noin, veli-hyvä. Mä vaan pohdin, onko sun ollut mahdollista muodostaa mitään omaa mielipidettä siitä ihmisestä. Vaikka joo, sekin on kohtuu yleisessä tiedossa, että väkivaltaiset tyypit on usein kaikille muille paitsi sille väkivallan kohteelle tai kohteille jotain Naantalin aurinkoja, pikkusiskoni selittää minulle auki omaa näkökulmaansa ja onnistuu myös saamaan minut puolustuskannalle.
–Joo, kyllä mä tiedän Suomen lähisuhdeväkivaltatilastot. Ei ne ole kovin mairittelevaa luettavaa miesten kannalta. Mutta, niin kuin sä itse sanoit, miehetkin kohtaa parisuhteissa väkivaltaa. Ja sitä paitsi, Samuel on mun kaveri ja mä luotan siihen. Ja toisekseen, miksi se haluaisi tekeytyä väkivallan uhriksi? Eihän kukaan nyt halua olla väkivallan uhri. Mitä tulee Samuelin vaikutukseen mun Tessaa koskevaan mielipiteeseen, niin totta kai se on vaikuttanut siihen, en mä sitä kiellä. Niiden parisuhteen aikana mä en tosin pitänyt sitä naista mitenkään väkivaltaisena, kun en tiennyt asioiden todellista laitaa. Joka tapauksessa tää keskustelu ei muuten ole vieläkään vastannut mun alkuperäiseen kysymykseen, puolustan jälleen omaa näkökulmaani ja Samuelia melko kiivaasti, ikään kuin olisin loukkaantunut Valman kyseenalaistavista sanoista. Tiedän kuitenkin, ettei Valma aio pyytää minulta anteeksi mitään, eikä oikeastaan edes tarvitse – kai hänellä täytyy olla oikeus kyseenalaistaa ja vaatia minulta, noh, eräänlaista faktantarkistusta. Onkin täysin eri asia, suostunko vielä ajattelemaan asiaa mistään muusta kuin Samuelin esittämästä näkökulmasta.
–No, vastataan sitten siihen sun polttavaan kysymykseen.Mä olen sitä mieltä, ettei sulla ole mitään syytä kertoa Samuelille Tessan nykyisestä työpaikasta. Paitsi jos sun ja Tessan suhde ei pysy ammatillisena. Silloin olisi ehkä ihan hyvä mainita kaverille asiasta. Mut muuten mä ihan todella luulen, että väkivaltaisesta exästä kuuleminen vaikuttaa paljon todennäköisemmin negatiivisesti kuin positiivisesti Samueliin, Valma lopultakin vastaa kysymykseeni kertomalla oman mielipiteensä. Kiitän häntä mielipiteestä ja jaksan vielä kerran mainita hänelle jotain siitä, etten ikinä sekaantuisi Tessaan. Sen jälkeen keskustelumme kääntyy kuitenkin hiljalleen pois Samuelista ja Tessasta. Ja vaikken vielä tajuakaan asiaa, on täysin mahdollista, että jo pikkusiskoni kyseenalaistavat sanat ovat saaneet jotain liikkeelle mielessäni.
