Vuosi lähenee loppuaan ja blogi on tänä vuonna ollut todella hiljainen. Yksi kuitenkin on ja pysyy hiljaiselosta huolimatta, nimittäin jokavuotinen vuosikatsaus. Alla olevasta 70 kohdan listasta voi lukea, mitä kirjoittaja eli minä olen tänä vuonna puuhaillut.
Vuonna 2023…
osallistuin abiristeilylle
valmistuin ylioppilaaksi arvosanoin B–C–M–E–E–E
olin itseeni (ja YTL:ään) äärimmäisen pettynyt, kun äidinkielen ylioppilaskokeen laudatur jäi yhden pisteen päähän
olin iltaihmisenä kesätöissä paikassa, jossa työt alkoivat aina klo 6 aamulla :’D
muutin omilleni
aloitin yliopisto-opinnot
matkustin junalla useamman kerran…
ja nautin junalla matkustamisen helppoudesta
sain parkkisakot :(
sain uusia kavereita…
mutta koin silti ajoittain syvää yksinäisyyttä
olin edelleen ahdistunut
olin kadottanut kirjoitusintoni
rakastin Paul Eliaksen Post sinä -albumia
kuuntelin edelleen musiikkia kansanmusiikista inspiroituneesta popista aina suhteellisen raskaaseen metalliin asti
kuuntelin musiikkia Spotifysta noin 21 000 minuuttia, mikä on noin 3 000 minuuttia edellistä vuotta vähemmän :(
musiikin kuuntelun sijaan kulutin ahkerasti alkuvuodesta YouTuben study with me -videoita, jotta jaksoin keskittyä opiskeluun
kuuntelin Spotifyn mukaan eniten muun muassa suomalaista poppia, vaihtoehtometallia ja metalcorea
opettelin sekä sisä- että alaviitteiden käyttöä johtuen pää- ja sivuaineideni eriävistä viittauskäytännöistä
jouduin katsomaan opetusvideoita YouTubesta, kun en millään saanut sivunumerointia alkamaan kolmannelta sivulta Wordissa
pelkäsin valinneeni väärän alan, kun opinnot syksyn alussa tuntuivat kovin tahmeilta
luin tai kuuntelin yhteensä 18 suomalaista klassikkoa erään kurssin takia syksyn aikana
totuttelin elämään kerrostalossa
kotiuduin asuntooni jopa hämmentävän nopeasti
äänestin eduskuntavaaleissa…
ja olin opiskelijana huolissani kaikkien opiskelijoiden tulevaisuudesta leikkausten takia
raahasin viikoittain kotiin kilokaupalla kasviksia, hedelmiä ja juureksia, jotta saisin 500 gramman päivittäisin tavoitteen täyteen :’D
kuuntelin valtavasti äänikirjoja kesätöissä ollessani
söin kampus/opiskelijaravintoloissa lounasta
olin väsynyt
yritin (jälleen) pyristellä irti perfektionismista vaihtelevin tuloksin
jouduin rasvaamaan rasvaisella voiteella kuivia jalkojani
kävin koiran kanssa lenkkeilemässä
hiihdin Lapissa huhtikuussa 3 päivän aikana noin 50 kilometriä…
ja haaveilin luistelutyylin suksista luistellessani ikivanhoilla pertsan suksilla :’D
opin (ehkä) vihdoin, miten pitää iho kosteutettuna
tiskasin käsin, sillä asunnossani ei ole astianpesukonetta
kävin sitseillä, vaikken alkoholia käytäkään
osallistuin ainejärjestön tapahtumiin
tein ihanan helppoa ja hyvää linssikeittoa
olin pitkästä aikaa yötä kummitätini luona
kirjoitin (jälleen) synkillä hetkillä vielä synkempiä runoja, joita en koskaan julkaissut
ostin heijastinvaljaat
epäilin omaa osaamistani monessa asiassa – usein turhaan
jouduin ostamaan uuden puhelimen, kun vanha alkoi osoittaa lähestyvän hajoamisen merkkejä
opettelin puhdistamaan lattiakaivon
olin syksyllä kipeänä vain kerran, vaikka monet opiskelukaverit sairastelivat useamman kerran
kävin muutaman kerran ratsastamassa
nautin yksin asumisesta
ostin joulu/kausivalot asuntooni ja muistin myös pitää niitä päällä :’D
yritin toisinaan opetella soittamaan kitaraa sujuvammin
lauloin (naapurien iloksi) asunnossani (kuitenkin hiljaisuutta kunnioittaen)
tutustuin uuteen kotikaupunkiini
kuvasin auringonlaskuja asuntoni ikkunoista
kävin pitkillä kävelyillä
kävin kaverini kanssa katsomassa Barbie-elokuvan
sisustin ja järjestelin asuntoani
yritin opetella rentoutumaan
nukuin toisinaan niin pitkään kuin huvitti
kirjoitin esseitä ja muita opiskelujuttuja liian usein vielä puolenyön aikaan :’D
pohdin, miten saisin ruokalaskun summan pysymään mahdollisimman pienenä monipuolisuudesta tinkimättä
en saanut hankittua avaimiin oikeasti kivaa avaimenperää, vaan pidin niissä kotikotoa löytynyttä random avaimenperää :’D
pelasin tietokoneella Simsiä
pelasin kavereiden kanssa Unoa enemmän kuin vuosiin
tapoin kaverilta viime vuonna lahjaksi saadun joulutähden yllättäen vasta lokakuussa
luin ja/tai kuuntelin vuoden aikana yhteensä 37 kirjaa, eli onnistuin tavoitteessani lukea tai kuunnella vähintään 26 kirjaa
loppuvuoden huipennuksena kävin yllättäen yläviisaudenhampaanpoistossa, kun hammas otti ja tulehtui
totesin, etten tiedä, olenko nyt sitten aikuinen
yritin elää arvojeni mukaan
halusin pois ja jäädä, kuunnella ja tulla kuulluksi, rakastaa ja tulla rakastetuksi, pärjätä yksin ja saada apua, ilmaista mielipiteitä ja olla hiljaa, tuntea ja olla tuntematta, suoriutua ja olla suoriutumatta, itkeä ja nauraa, pelätä ja toivoa, elää ja hengittää, ennen kaikkea juuri elää.
Huh, taas yksi vuosi paketissa. Vuosi, jolloin en kirjoittanut juuri mitään tänne blogiin. Voisi kai sanoa, että tänä vuonna on jälleen ollut melko tuulista ja myrskylyhtyä on kaivattu yhtenä jos toisenakin hetkenä. Silti on ollut paljon myös hyviä hetkiä, hetkiä, joita voin kai sitten vanhana kiikkustuolissa muistella onnellisena.
Tuntuu hieman oudolta ajatella, että tänä vuonna on tapahtunut niin paljon asioita: penkkarit, abiristeily, viimeiset ylioppilaskokeet, ylioppilaaksi valmistuminen, kesätyöt, muutto omilleen ja maalta kaupunkiin, niin sanotulle kolmannelle asteelle eli korkeakouluun eli mun tapauksessa yliopistoon siirtyminen, uudet ja vanhat kaverit, opiskelijatapahtumat ja tietysti niin, niin monet erilaiset tunteet monien asioiden äärellä. Välillä kaikkien näiden asioiden keskellä on ollut tosi vaikea olla, ja se vuosien takaa tuttu ahdistuneisuus on saanut mut pyörimään valveilla öisin 120 senttiä leveällä sängyllä. Oon itkenyt ja kiroillut, tuskastunut, rauhoittunut ja nähnyt taas valoa. Valon hetkillä mä olen ollut hemmetin ylpeä itsestäni, etenkin siitä, etten oo vieläkään luovuttanut.
Sanoisin, että tää vuosi 2023 on ollut monenkirjava, hetkiä huipulla ja myös siellä rotkon pohjalla makaamista. Mun toive vuodelle 2024 on, että se sisältäisi vähemmän päiviä, tunteja, minuutteja ja sekunteja mielen rotkon reunalla ja pohjalla. Toivon myös, että saisin vihdoin edistettyä asiaa konkreettisesti, sillä näiden vuosien aikana oon oppinut, ettei (oikeasti) mitättömistä asioista ahdistuminen ole normaalia. Avun hakeminen se vasta pelottavalta kuulostaakin, mutta tiedän, että se on ainut vaihtoehto.
Mitä sitten haluan sanoa teille lukijoille? No, ensiksi pahoittelen sitä, etten ole kirjoittanut mitään. Ja toiseksi, kiitän kuitenkin siitä, että olette lukeneet vähäisiä tekstejäni <3 Toivon mukaan tekstejä syntyisi edes hieman enemmän ensi vuonna.
Viimeiseksi: hyvää, turvallista ja onnellista uuttavuotta 2024 kaikille! <3
