En ole vielä valmis hukkumaan

Aina välillä 
kirkkaat valot ja värit 
eivät satu silmiini 
vaikken enää pysty uskomaan 
mä onneen veitsellä leikattuun 
prinsessasatujen ruususiin 
tai kivuttoman suruttomaan loppuun 
 
Se kolmen vuoden takainen kevät
on sumuinen ja selkeä, 
jotain mitä halusin pakoon 
toivoen 
että raja hyvän ja pahan välillä olisi selvä 
vaikka tiesin jo silloin 
kerran rikotun olevan aina säröillä 
 
En tiedä 
olenko vielä vajonnut  
tarpeeksi montaa kertaa polvilleni 
laulanut palavista taloista 
ja sydämen repivistä kohtaloista 
ymmärtääkseni sen 
etten huku kylmään veteen tai liekkimereen 
 
Tähän mennessä 
onni on tuntunut välillä 
nuppineulanpään kokoisilta hetkiltä 
käsittämättömän suurilta sanoilta ja kiitollisuudelta 
ja kuitenkin juuri ne ovat rakentaneet siltaa 
elämäni mannerlaattojen välille 
myrskylyhdyn valaistessa tuulisia vuosia 

Kirjoitettu osana äidinkielen kurssia nro 10 keväällä 2022.