Suoritettu: Taijanomainen lukuhaaste 2025, osa 2

Tervetuloa lukemaan Taijanomaisen lukuhaasteen käsittelypostauksen toista osaa! Jo joulukuussa julkaistussa ensimmäisessä osassa käsiteltiin haasteen kohdat 1-6. Tässä postauksessa käsitellään vihdoin jäljellä olevat kuusi teosta, eli haasteen kohdat 7-12. Sen pidemmittä puheitta aloitetaan teosten läpikäynti.

7) Lue kirja jollain muulla kuin suomen kielellä

Lily Lindon - Double booked (Head of Zeus 2022)

Tähän kohtaan oli melko helppoa löytää sopiva teos, sillä  luin ja kuuntelin viime vuoden aikana kirjoja lähes pelkästään suomeksi. Kuitenkin muutamia poikkeuksia löytyy, kuten tämä Lily Lindonin teos muutaman vuoden takaa. Teoksen keskiössä on 26-vuotias Georgina, joka ajattelee olevansa täysin hetero ja onkin  jo vuosia kestäneessä parisuhteessa miehen kanssa. Hänen elämänsä pyörii poikaystävän, töiden ja parhaan ystävän kanssa hengailun ympärillä, kunnes yksi baari-ilta saa hänet kyseenalaistamaan kaiken. 

Georgina päätyy eräänä iltana parhaan ystävänsä houkuttelemana homobaariin, jossa esiintyy lesbojen muodostama bändi nimeltä Phase. Ja kuinka ollakaan, Georgina pitää bändin rumpalia viehättävänä ja ihastuu tähän, vaikka ei millään suostu myöntämään asiaa itselleen. Erilaisten sattumusten myötä Georginasta tulee Phase-bändin kosketinsoittaja. Tämä saa Georginan varsin rutinointuneen elämän kääntymään päälaelleen, sillä hän alkaa kipuilla niin seksuaalisuutensa, parisuhteensa kuin uravalintansa kanssa. Tilannetta helpottaakseen hän päättääkin jakautua kahteen osaan ja valehdella kaikille: päivisin hän on onnellisesti parisuhteessa miehen kanssa oleva pianonsoittoa lapsille opettava Gina, kun taas iltaisin hänestä kuoriutuu lesbobändin kosketinsoittaja George. Yksinkertaistetusti Lindonin teoksessa seurataan Georginan matkaa ulos kaapista - hän joutuu teoksessa myöntämään ennen kaikkea itselleen, että on biseksuaali, ei hetero. 

Tartuin tähän teokseen itse suurella mielenkiinnolla, sillä en ollut aiemmin lukenut biseksuaalisuutta käsittelevää kaunokirjallisuutta. Valitettavasti on kuitenkin sanottava, että jossain määrin petyin Lindonin teokseen tai ainakin Georginaan. Georginan hahmo nimittäin sortuu mielestäni toistamaan biseksuaaleihin liittyviä stereotypioita. Hän esimerkiksi näyttäytyy valehtelevana ja epäluottavana kumppanina tutkiessaan seksuaalisuuttaan. Epäluotettavuus kumppanina on ehkä yksi yleisimmistä biseksuaaleihin liitetyistä stereotypioista, joten olin pettynyt törmätessäni siihen Lindonin teoksessa. Kokonaisuutena pidän Lindonin kirjaa kädenlämpöisenä lukukokemuksena. Teoksessa nimittäin on viihdyttävä idea, mutta toteutus ontuu.

8) Lue kirja joltain inspiroivalta henkilöltä

Irene Zidan - Isäni appelsiininkukkien maasta (WSOY 2024)

Jos jokin haasteen kohdista tuotti päänvaivaa, niin tämä. Jostain syystä mun oli vaikea pohtia, minkä teoksen valitsisin tähän kohtaan haastetta. Lopulta tartuin Irene Zidanin teokseen Isäni appelsiininkukkien maasta, jonka kuuntelin viime kesänä. Koen Zidanin inspiroivaksi henkilöksi, sillä hän käsittelee teoksessaan tulenarkaa ja varsin ajankohtaista aihetta koskettavasti ja riipivästi. Isäni appelsiininkukkien maasta nimittäin on romaani palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktin ylisukupolvisista vaikutuksista. 

Teoksessa Suomessa palestiinalaiselle isälle ja suomalaiselle äidille syntynyt lapsi, jo aikuistunut ja perheellistynyt Amira työskentelee toimittajana Israelin ja Gazan konfliktin kärjistyessä sodaksi lokakuussa 2023. Teoksessa käsitellään konfliktin vaikutuksia Amiran elämään palestiinalaisen isän lapsena Suomessa, kaukana konfliktialueelta. Nykyhetken lisäksi teoksessa kuvataan myös Amiran lapsuutta Suomessa sekä teini-ikäisenä isän kotiseudulle Länsirannalle tehtyä matkaa. Keskeisiksi aiheiksi nousevat ylisukupolviset traumat, kuulumattomuuden tunne, etäiseksi ja vaikeaksi muuttunut isäsuhde sekä huoli isän puolen suvusta ja kotiseudusta "siellä jossain". 

Zidanin teos on koskettava ja ajankohtainen ja nostaa esille kiinnostavan ja tärkeän näkökulman israelilaisten ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin, sotaan, palestiinalaisten kansanmurhaan liittyen. Itse pidin teoksesta, vaikka sodasta ja sodan ylisukupolvisista vaikutuksista lukeminen ei ollutkaan kevyttä puuhaa, kuten ei oikeastaan kuulukaan olla. Suosittelen siis ehdottomasti tarttumaan Zidanin esikoisromaaniin.

9) Lue dekkari

Ninni Schulman - Viimeiset leikit (Som vi lekte, Tammi 2024), kääntäjä Sirpa Hietanen

Ruotsalainen dekkaristi nimeltä Ninni Schulman oli itselleni täysin tuntematon, ennen kuin kesällä päädyin kesätöiden lomassa kuuntelemaan hänen uudehkoa Ingrid Wolt -sarjaansa. Viimeiset leikit on sarjan aloitusosa, jossa seurataan vankilasta vapautuvan väkivaltaista ex-miestään pakoilevan entisen poliisin Ingrid Woltin elämää 1980-luvun Taalainmaalla. Keskiössä on paitsi kaiken menettäneen Ingridin pyrkimys rakentaa itselleen uusi elämä myös erään lapsen vuoden takainen katoaminen, jota Ingrid päätyy selvittämään.

Kadonnut lapsi on 12-vuotias Mattias, joka poliisien tulkinnan mukaan on hukunnut. Pojan vanhemmat eivät kuitenkaan niele hukkumisteoriaa, vaan palkkaavat etsivätoimiston perustaneen Ingridin tutkimaan poikansa kohtaloa tarkemmin. Ingrid tekeekin perusteellista työtä ja pyrkii saamaan tarkan kuvan siitä, mitä Mattiaksen elämässä tapahtui ennen hänen katoamistaan. Setvittäväksi joutuvat niin pojan kaverisuhteet, leikit kuin nurmikonleikkuukäynnit outona pidetyn miehen luona. Tarinan kaikkitietävä kertoja valottaa Mattiaksen katoamista edeltäviä tapahtumia myös pojan itsensä näkökulmasta, mikä avaa lukijalle lapsuuden ja teini-iän välimaastossa kipuilevan lapsen maailmaa. Lopulta Ingridin tutkimukset ja takaumat edelliseen kesään Mattiaksen näkökulmasta johtavat ratkaisun äärelle.

Mielestäni Viimeiset leikit on ehdottomasti kuuntelemisen tai lukemisen arvoinen teos. Se tarjoaa jännitystä niin Mattiaksen katoamistapauksen kuin Ingridin yksityiselämän käänteiden kautta ja pitää siten lukijaa otteessaan. Aiheensa puolesta Viimeiset leikit ei kuitenkaan ole kovin kepeää luettavaa, enkä siksi suosittele teosta kovin herkille lukijoille. Mikäli kuitenkin uskaltaa tarttua Ingrid Wolt -sarjan aloitusosaan, suosittelen myös sarjan toista osaa nimeltä Rakas Lena (Tammi 2025). Toisessa osassa selvitetään uutta rikosta ja päästään syvemmälle Ingridin henkilökohtaiseen elämään.  

10) Lue kirja, joka on kirjoitettu yli sata vuotta sitten

Fredrika Runeberg - Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (Fru Catharina Boije och hennes döttrar, SKS 1858), kääntäjä Arvo Lempiranta

J. L. Runebergin tuotanto on varmasti jokaiselle suomalaiselle jokseenkin tuttua, mutta hänen vaimonsa Fredrikan teokset ovat valitettavasti monille tuntemattomia. Itse tiesin jo ennen viime talvea, että myös Fredrika oli kirjailija, mutta en kuitenkaan ollut tutustunut hänen tuotantoonsa. Tilanne onneksi korjaantui eräällä kurssilla, jonka lukemistoon Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä -teos kuului. Näin pääsin tutustumaan yhteen Suomen ensimmäisistä historiallisista romaaneista. 

Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä -romaani sijoittuu 1700-luvulle isovihan aikoihin. Teoksessa seurataan leskirouva Katariina Boijen ja hänen tyttäriensä elämää isovihan aikana sekä otetaan kantaa naisten asemaan yhteiskunnassa. Teoksen alussa kasakat polttavat Boijen perheen talon ja äiti sekä tyttäret joutuvat pakenemaan. Sekavassa tilanteessa vanhempi tytär Margareta joutuu erilleen äidistään ja pikkusiskostaan Ceciliasta, mikä osoittautuu tarinan kannalta merkittäväksi käänteeksi. 

Jouduttuaan erilleen äidistään ja siskostaan Margareta kohtaa alempaan säätyluokkaan kuuluvan Maunun, jonka kanssa hän jatkaa pakomatkaansa. Pian heidän välilleen kehittyykin romanttisia tunteita, mikä saa Margaretan kyseenalaistamaan yhteiskunnan ja Katariina-äitinsä mielipiteen säätyjen mukaisesta avioitumisesta. Hän ei nimittäin suostu nielemään ajatusta siitä, että hänen pitäisi luopua rakkaudestaan Maunua kohtaan tämän alemman säädyn takia. Pikkusisko Cecilialle ei muodostu samanlaista mahdollisuutta kyseenalaistaa tai vastustaa yhteiskuntaa ja äitiään, sillä hän elää äitinsä kanssa. Teoksessa Katariina-äidin vallan alla oleminen tietyllä tapaa murskaakin Cecilian. 

Minusta Runebergin Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä -teos kannattaa ehdottomasti lisätä omalle lukulistalle. Se avaa kiinnostavasti 1700-luvun Suomessa eläneiden nuorten (aatelis)naisten maailmaa ja mahdollisuuksia. Toki romaanista on huomattavissa myös kirjoitusajankohdalle, eli 1850-luvulle tyypillisiä piirteitä, kuten nouseva kansallismielisyys. Lisäksi teos on melko nopealukuinen, sillä siinä on vain noin 200 sivua. Erinomainen välipalakirja pidempien ja raskaampien teosten väliin, sanoisin siis. 

11) Kirjasta on tehty elokuva

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla II (WSOY 1960)

Lukuhaasteen ensimmäisessä käsittelyosassa pohdin, oliko puoliksi huijausta väittää Täällä Pohjantähden alla III -teoksen sijoittuvan toisen maailmansodan aikaan. Noh, samalla linjalla jatketaan myös Pohjantähti-trilogian toisen osan kohdalla, sillä voi olla puoliksi huijausta väittää, että Täällä Pohjantähden alla II -teoksesta olisi tehty elokuva. Vuoden 1968 elokuva Täällä Pohjantähden alla nimittäin pohjautuu sekä trilogian ensimmäiseen että toiseen osaan. Oli miten oli, sallin itseni hyödyntää Pojantähti-trilogian toista osaa tässä kohtaa haastetta. 

Pohjantähti-trilogian toisessa osassa seurataan Pentinkulman ja Koskelan torpan elämää ensimmäisen maailmansodan puhkeamisesta aina Suomen sisällissodan jälkipyykkiin asti. Jussin ja Alman vanhin poika Akseli ottaa torpan hoitakseen ja saa Elinan kanssa ensimmäisen lapsensa Vilhon. Samaan aikaan poliittinen tilanne niin maailmalla kuin Suomen suurruhtinaskunnassa on varsin epävakaa. Kansakunnan eri osien välit tulehtuvat aina vain pahemmin ja pahemmin ja tämä näkyy myös pentinkulmalaisten keskuudessa. Viha muun muassa torpparien ja omistajien välillä kasvaa. Lopulta vuonna 1918 juuri itsenäistynyt Suomi ajautuu sisällissotaan. Akseli taistelee punaisten puolella veljiensä Aleksin ja Akun kanssa. Sota on lyhyt mutta hyvin tuhoisa. Sodan jälkipyykki on ehkä vieläkin tuhoisampaa. Kansakunta on jakautunut totaalisen kahtia ja väliin on muodostunut railo, jota ei niin vain kurota umpeen. 

Miten sen nyt sanoisi... Täällä Pohjantähden alla II on ehdottomasti yksi rankimmista teoksista, jonka olen koskaan lukenut. Teos yksinkertaisesti repi minut riekaleiksi ja sai itkemään silmät päästäni. Luojan kiitos kuuntelin trilogiaa Antti Holman lukemana, sillä varsinkaan tätä toista osaa en ajoittain olisi itse nähnyt kyyneliltäni lukea. Linna kuvaa sisällissodan julmuutta ja kauheutta punaisten näkökulmasta karvat pystyyn nostattavalla tavalla. Teosta kuunnellessa päässäni pyöri varmasti eniten "Hirveää", "Kauheaa" sekä "Toivottavasti ei koskaan ikinä uudelleen". Tuntuu uskomattomalta, että kansakuntaa pahoin repineestä sisällissodasta ja sen jälkiseurauksista ei ole kulunut kuin reilu sata vuotta. Samaan aikaan maailmalla parhaillaan tapahtuvat hirveydet saavat Linnan trilogian toisen osan tuntumaan valitettavan ajankohtaiselta. Myös suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistuminen herättää huolta - onko meillä siihen todella varaa tällaisina aikoina? Pohjantähti-trilogian toinen osa herättää siis valtavasti ajatuksia ja surua ja annankin sille ehdottoman lukusuosituksen ja samalla myös raakuusvaroituksen. Helpolla ei Linnan trilogian toinen osa nimittäin päästä lukijaansa.

12) Kirja on aloitusosa kirjasarjaan

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla I (WSOY 1959)

Lukuhaasteen viimeisenä teoksena käsittelen Pohjantähti-trilogian aloitusosaa. Jos kahden ensimmäisen osan kohdalla on pitänyt pohtia huijauksen mahdollisuutta, ei sitä tarvitse tämän kohdalla pohtia. Täällä Pohjantähden alla I on aloitus kirjasarjaan, piste xD. 

Linnan trilogian ensimmäisessä osassa seurataan Koskelan torpan alkuvaiheita sekä Jussin ja Alman elämää. Teos alkaakin tunnetuilla sanoilla "Alussa oli suo, kuokka - ja Jussi." Jussi nimittäin työskentee teoksessa ankarasti torppansa eteen. Hän muun muassa raivaa pappilan suoalueesta pellot ja kaataa metsästä tukit torppaa varten ja kaiken ohessa hoitaa myös pappilan torpparina itselleen kuuluvat tehtävät hyvin yhdessä Alman kanssa. Yksi romaanin keskeisimmästä suhteista onkin pappilan ja Koskelan torpan väen suhde: torppariuden ehdot huononevat vuosi vuodelta, eivätkä Koskelat tietenkään ole tilanteeseen tyytyväisiä. Jussi ei kuitenkaan asetu poikkiteloin kirkkoherraa vastaan ja lopulta muutosta alkaakin vaatia Akseli, Alman ja Jussin vanhin poika. Sosialismin saapuessa Pentinkulmalle Akseli uskoo, että he torppareina voisivat sen avulla parantaa asemaansa suhteessa pappilaan. Sen lisäksi, että teoksessa seurataan Akselin askeleita työväenliikkeen parissa, päästään trilogian ensimmäisessä osassa näkemään myös hänen ja Kivivuoren Elinan suhteen kehittymistä - tie avioon ei nimittäin heidänkään kohdalla ole täysin suoraviivainen. 

Kaiken kaikkiaan Täällä Pohjantähden alla I -teos on hieno aloitusosa hienoon trilogiaan. Teoksessa lukija pääsee tutustumaan paitsi Koskelan väkeen myös laajemmin Pentinkulman kyläyhteisöön, ihmisiin ja heidän välisiinsä suhteisiin. Kuten myöhemmissäkin osissa, myös ensimmäisessä osassa tapahtumat peilautuvat todellisiin historiallisiin tapahtumiin. Esimerkiksi torppareiden ja maanomistajien kiristyvät välit sekä työväenluokan ja sosialismin nousu ovat tapahtuneet oikeasti Suomessa. Linna kuvaakin taitavasti teoksessaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kiristyvää, tulenarkaa poliittista tilannetta ja sen vaikutusta ihmisten elämään. Jännite Pentinkulmalla siis kasvaa merkittävästi kohti trilogian dramaattista toista osaa. Loppukaneettina voin kai vain sanoa, että suosittelen lämpimästi koko Pohjantähti-trilogian lukemista tai kuuntelemista. Suuri suomalainen klassikkoteos ottaa paljon lukijaltaan, mutta myös antaa valtavasti. 

Wuhuu, Taijanomaisen lukuhaasteen 2025 käsittelypostauksen toinen osa vihdoin valmis! Postaus roikkui puolivalmiina luvattoman pitkään, mutta vihdoin olen saanut kirjoitettua kaikista teoksista sen, mitä halusinkin niistä kirjoittaa. Tässä kohtaa haluan kiittää Taija-Tiiaa hauskasta lukuhaasteesta sekä kärsivällisyydestä tämän postauksen odottamisen suhteen. Lienee selvää, ettei minun koskaan pitäisi luvata mitään aikatauluihin liittyvää :'D Ja niin, jos olette lukeneet jonkin/joitakin tämän postauksen teoksista, kuulisin mielelläni ajatuksianne niistä kommenteissa! 

(Kuvalähteet: amazon.com: DB; suomalainen.com: Boije ja tyttäret, tammi.fi: VL; wsoy.fi: TPA, Isäni appelsiininkukkien maasta)

Suoritettu: Taijanomainen lukuhaaste 2025, osa 1

Lupauduin viime vuoden puolella osallistumaan Taija-Tiia-blogin vuoden 2025 lukuhaasteeseen, ja kuinkas ollakaan, lukuhaaste alkaa nyt olla taputeltu. Koska haasteessa tuli/tulee lukea 12 kirjaa, olen jakanut lukuhaastetta koskevan postauksen kahteen osaan, jotta postauksen pituus pysyy maltillisena. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen siis haasteen kohtia 1-6 ja toisessa osassa kohtia 7-12. Sen pidemmittä puheitta voidaankin aloitella teosten käsittely :D. 

1) Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan

Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla III (WSOY, 1962)

En tiedä, onko puoliksi huijausta väittää Pohjantähti-trilogian päätösosan sijoittuvan toisen maailmansodan aikaan, sillä kyseisen teoksen tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulta aina 1950-luvulle asti. Toisin sanoen teoksen tapahtumat sijoittuvat vain osin toisen maailmansodan aikaan, mutta ehkä tämä sääntöjen venytys sallitaan :D Samoin myös trilogian käsittely alkaa nurinkurisesti viimeisestä osasta, mutta ehkä hieman outo käsittelyjärjestyskin sallitaan tässä yhteydessä. 

Kuuntelin itse koko Pohjantähti-trilogian alkuvuodesta Antti Holman lukemana ja kiinnyin Linnan luomaan Pentinkulman kylään ihmisineen yli 50 tuntisen kuuntelurupeaman aikana. Vielä ennen kuin siirryn käsittelemään lyhyesti trilogian päätösosaa, annan Holmalle kunniamaininnan erinomaisesta lukijasuorituksesta - äänikirjan lukijana hän onnistuu herättämään pentinkulmalaiset miltei käsinkosketeltavasti henkiin sekä koskettamaan lukijaa syvästi. Mennäänpä sitten itse asiaan. 

Linnan trilogian päätösosa on vaikuttava läpileikkaus Suomen historiaan itsenäistymisen jälkeisistä poliittisesti epävakaista vuosista, kahtiajakautuneesta kansasta, vuosien 1939-1944 sodista aina 1950-luvun alkuun saakka. Kuten muissakin Pohjantähti-trilogian osissa, myös kolmannessa osassa tarinan keskiössä on Koskelan torppa ja perhe. Tarinassa seurataan sisällissodan runteleman Koskelan perheen elämää, hiljaista elintason nousua sekä jonkinlaista suvantovaihetta talvi- ja jatkosotaan saakka, jolloin uusi alamäki alkaa: Akselin ja Elinan kolme vanhinta poikaa, Vilho, Eero ja Voitto, joutuvat sotaan. Linna kuvaakin koskettavasti sodan vaikutuksia tavallisten ihmisten ja perheiden elämään. Näkyville tulee muun muassa sotaan turtuminen ja väsyminen, toivo ja epätoivo sekä repivä suru. 

Kaiken kaikkiaan Pohjantähti-trilogian kolmas osa on vaikuttava, hieno ja koskettava päätös 1880-luvulta 1950-luvulle kulkevaan tarinaan. Suosittelen siis ehdottomasti tutustumaan koko Pohjantähti-trilogiaan joko lukemalla tai kuuntelemalla. Tulen mitä todennäköisemmin palaamaan Linnan suurteokseen itsekin tulevaisuudessa.

2) Kirjassa on alle 300 sivua 

Runar Schildt - Asmodeus ja kolmetoista sielua (Asmodeus och tretton själarna, Love 1991, alkuperäinen teos 1915), kääntäjä Liisa Ryömä

Itselleni varsin tuntemattomaksi jääneen Runar Schildtin Asmodeus ja kolmetoista sielua on teos, jota ei pituutensa (tai lyhyytensä) vuoksi voi kutsua romaaniksi. Kyseessä on pikemminkin novelli tai maksimissaan pienoisromaani, mutta eipä takerruta teoksen mittaan sen pidemmäksi aikaa. Lukukokemuksena Asmodeus ja kolmetoista sielua on nimittäin varsin miellyttävä ja kiinnostava. Tarina kertoo Asmodeus-nimisestä demonista, joka matkaa 1910-luvun Helsinkiin ostamaan sieluja paholaiselle. Teoksessa siis seurataan Asmodeuksen nopeahkon osto-operaation edistymistä. Aikaa ostaa sieluja on vain kolme päivää, mutta sieluja sen sijaan pitäisi saada hankittua peräti 13. 

Schildtin teoksessa erityisen kiinnostavaa on se, miten ja mihin hintaan Asmodeus saa ihmiset jäämään loukkuunsa, myymään sielunsa paholaiselle. Teoksen tyylilaji on satiiri, ja sen voi huomata esimerkiksi juuri niistä asioista, joiden vuoksi ihmiset myyvät sielunsa Asmodeukselle - yksi myy sielunsa postimerkin tähden, toinen saadakseen koston. Asmodeuksen uhrit ovat siis valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen haluamansa asian. 

Mikäli sieluja ostelevasta Asmodeuksesta kertova teos ei ole ennestään tuttu, suosittelen sen lukemista. Lyhyehkö tarina on oikein viihdyttävä ja toimii loistavasti esimerkiksi pienenä välipalana pidempien ja/tai raskaampien teosten välissä. Itselläni Schildtin teos toimi nopealukuisena välikevennyksenä keskellä Pohjantähti-trilogian kuuntelurupeamaa.

3) Lue kirja joltain naiskirjailijalta 

Rosa Liksom - Yhden yön pysäkki (WSOY 2022, alkuperäinen teos 1985)

Rosa Liksom on kirjailija, jonka nimen olen viimeisten vuosien aikana kuullut useaan otteeseen erityisesti Hytti nro 6 -elokuvan yhteydessä. On kuitenkin myönnettävä, etten ollut tutustunut hänen runsaaseen tuotantoonsa ennen kuin erään kurssin kaunokirjallisuuslistassa oli merkintä LIKSOM, ROSA: Yhden yön pysäkki. Niinpä päädyin Liksomin esikoisteoksen pariin vihdoin alkuvuodesta kurssin pakottamana. 

Kuuntelin itse Yhden yön pysäkki -novellikokoelman äänikirjana, mutta luulen, että teos olisi ehdottomasti toiminut paremmin e-kirjana tai fyysisenä kirjana. Syynä tähän on se, että teoksen novellit eivät ole äänikirjassa kovin selvärajaisia - novellit on nimittäin esimerkiksi otsikoitu pelkän alkusanan mukaan, jolloin novellista toiseen siirtyminen meni toisiaan hieman ohi. E-kirjasta tai fyysisestä kirjasta novellien vaihtumisen seuraaminen olisi todennäköisesti ollut siis helpompaa. 

Vaikka äänikirja ei ehkä mielestäni ollut paras valinta Yhden yön pysäkki -teokseen tutustumiseen, pidin silti teoksen novelleista. Liksomin kirjoitustyyliä ei missään tapauksessa voi kuvailla silottelevaksi tai silitteleväksi, sillä Yhden yön pysäkki -teoksen novellit ovat usein jopa jollain tapaa raakoja. Novelleissa käsitellään muun muassa kuolemaa, väkivaltaa ja päihteitä, eli elämän kurjia puolia. Aihepiirin ja raakuuden takia en suosittelisi Liksomin esikoisteosta kovin nuorille tai herkille lukijoille, mutta jos sietää lukea niin sanotusti rumempaakin tekstiä, voi novelleista varmasti saada jotain irti. Julkaisuajankohtanaan Liksomin Yhden yön pysäkki on myös ollut arvostettu teos: se on esimerkiksi voittanut vuonna 1985 J. H. Erkon kirjallisuuspalkinnon. 

4) Kirjan nimessä on jokin väri 

Ilmari Kianto - Punainen viiva (Otava 2021, alkuperäinen teos 1909)

Kiannon Punainen viiva käsittelee punaista väriä politiikassa. Toisin sanoen teos sijoittuu vuoteen 1907, Suomen ensimmäisten eduskuntavaalien alle. Teoksen keskiössä on köyhä ja varsin kurjissa oloissa erämaassa elävä Romppasen perhe, jonka vanhemmat Topi ja Riika ovat pääsemässä äänestämään ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa. Punainen viiva kuvaakin Topin ja Riikan tutustumista politiikkaan, vaaleihin ja erityisesti sosiaalidemokraattisen puolueen vaalisanomaan.

Kiannon teos on mielenkiintoinen kuvaus 1900-luvun alun suomalaisesta yhteiskunnasta ja etenkin sen huono-osaisista jäsenistä, joille aukeaa mahdollisuus vaikuttaa omaan asemaansa äänestämällä. Punainen viiva ei kuitenkaan ole neutraali teos aiheesta, sillä itse tulkitsen, että teos kritisoi paitsi sosiaalidemokraattien lupauksia köyhälle kansalle myös ihmisten uskoa äänestämisen tehokkuuteen. Romppasen perheen tarina on nimittäin varsin karu siitä huolimatta, että Topi ja Riika käyttävät äänioikeuttaan.

Mielestäni Punainen viiva on lukemisen arvoinen teos. Se kuvaa yhteiskunnallisesti kiinnostavaa ja merkittävää aikaa Suomen historiassa oman tulkintani mukaan kriittisestä näkökulmasta. Mahdollisesta kriittisyydestään huolimatta Kiannon teos kuitenkin avaa köyhän kansan elämää ja ajatuksia sekä syitä äänestää paremman tulevaisuuden puolesta. 

5) Lue kirja sellaiselta kirjailijalta, jonka tuotantoon et ole aiemmin tutustunut

Johannes Linnankoski - Pakolaiset (Saga Egmont 2020, alkuperäinen teos 1908)

Kun alkuvuodesta törmäsin kirjailijaan nimeltä Johannes Linnankoski, ei minulla ollut minkäänlaista käsitystä hänestä itsestään tai hänen teoksistaan - en nimittäin ollut kuullut hänestä koskaan ennen. Lienee siis selvää, miksi olen valinnut juuri Linnankosken tähän kohtaan haastetta. Mutta ei sen enempää minun tietämättömyydestäni Linnankosken suhteen, vaan siirrytään itse Pakolaiset-teoksen käsittelyyn.

Pelkän teoksen nimen perusteella en oikein tiennyt mitä odottaa. Sana pakolaiset viittaa omissa mielikuvissani vahvasti maahanmuuttoon. Minusta kuitenkin tuntui hieman oudolta, että suomalainen kirjailija olisi 1900-luvun alussa käsitellyt tällaista pakolaisuutta omassa teoksessaan. Jo takakansitekstistä selvisikin, että Linnankoski ei käsittele ainakaan maahanmuuttoa. Pakolaiset-teoksen keskiössä on nimittäin jo varsin varttuneeseen ikään ehtinyt Juha ja hänen nuori vaimonsa Manta sekä Mantan perhe.

Melko pian teoksessa selviää, että Juha, Manta ja Mantan perhe lähtevät ikään kuin pakoon Hämeestä Savoon 1900-luvun alussa vallinneiden moraalikäsitysten vuoksi. Manta on nimittäin raskaana Juhan tietämättä toiselle miehelle, eikä Mantan isä Kustaa kestä ajatusta siitä, että asia paljastuisi heidät tunteville ihmisille. Savoon pakenemalla he siis pyrkivät estämään totuuden paljastumisen ja siten pelastamaan maineensa. Kuten arvata saattaa, ei Savoon pakeneminen kuitenkaan ole oikotie onneen.

Linnankosken Pakolaiset kuvaa hyvin 1900-luvun alun suomalaisen yhteiskunnan moraalikäsityksiä ja niiden vaikutuksia ihmisten elämään. Teoksesta on helppoa päätellä, että reilun sadan vuoden takaisessa Suomessa esimerkiksi avioliiton ulkopuolinen raskaus on ollut suoranainen katastrofi. Pakolaiset herättää myös ajattelemaan nuorten naisten asemaa tuon ajan maailmassa: nuori Manta nimittäin joutuu menemään naimisiin itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa, eikä varsinaisesti hypi riemusta. Joka tapauksessa Pakolaiset on kiinnostava kuvaus 1900-luvun alun moraalikäsityksistä sekä oikeasta ja väärästä. 

6) Tietokirja tai opas

Zacharias Topelius - Maamme kirja (Boken om Vårt Land, WSOY 1985, alkuperäinen teos 1899/1875), kääntäjä Paavo Kajander

Kun bongasin haasteesta kohdan "Tietokirja tai opas", en millään malttanut olla käyttämättä alkuvuodesta lukemaani Topeliuksen 150 vuotta vanhaa oppikirjaa kyseisen kohdan täyttämiseksi. Joten tässä sitä ollaan, väittämässä Maamme kirjaa tietokirjaksi vuonna 2025 xD. No ei vaiskaan, nykylukijalle lienee päivänselvää, ettei Maamme kirjaa voi pitää järin pätevänä oppimateriaalina tai tiedonlähteenä. Aikanaan se on kuitenkin ollut sellainen, sillä kyseistä teosta on käytetty kouluissa oppikirjana ilmeisesti 1940-luvulle asti.

Maamme kirjassa käsitellään hyvin laajasti erilaisia teemoja, kuten historiaa, maantiedettä, ihmisiä ja kulttuuria. Toisin sanoen Topeliuksen teos istuu varsin hyvin omaan romantiikan ja nationalismin värittämään aikakauteensa, ja olenkin joskus kuullut sanottavan, että Topelius ikään kuin luo Suomelle ja suomalaisille historian Maamme kirjassa. Sitä ei ole vaikea uskoa, sillä teoksessa käydään läpi juurta jaksain niin sodat kuin savolaisten, karjalaisten ja muiden kansakunnan osien ominaispiirteet. 

Lukukokemuksena Topeliuksen oppi/tietokirja 1870-luvulta on mielestäni ihan mielenkiintoinen. En voi väittää, että Maamme kirja olisi noussut suosikkikirjojeni joukkoon, mutta ei lukeminen pääasiassa ollut myöskään pakkopullaa. Jos jotain, niin ainakin Maamme kirjassa pääsi hieman jyvälle siitä, millainen 1800-luvun lopun maailmankuva on ollut. 

No niin, Taijanomaisen lukuhaasteen ensimmäisen puoliskon kirjat on nyt käyty läpi. Mikäli olette itse tutustuneet joihinkin mainitsemistani kirjoista, olisi mielenkiintoista kuulla myös teidän ajatuksianne kommenteissa :D Seuraavassa osassa käsitelläänkin sitten lukuhaasteen toisen puoliskon kirjoja.

Kuvalähteet: kirjasampo.fi (Asmodeus), phpoint.fi (MK), suomalainen.com (PV, Pakolaiset), wsoy.fi (TPA & YYP)

Vuoden 2023 luetut/kuunnellut kirjat

Mä olen muutamana viime vuonna haastanut itseni lukemaan ja/tai kuuntelemaan vähintään 26 itselleni uutta kirjaa vuodessa (eli siis yhden kirjan kahdessa viikossa). Noh, kyseisen haasteen kanssa on käynyt kahdesti huonosti, sillä en ole saavuttanut 26 kirjan tavoitetta :'D. Paras suoritukseni olikin vuodelta 2021, jolloin luin ruhtinaalliset 20 kirjaa. Viime vuonna tilanne kuitenkin muuttui, sillä mä luin ja kuuntelin yhteensä 37 kirjaa. Tähän lukuun suuresti vaikutti se, että olin kesätöissä paikassa, jossa töitä tehdessä sai luvan kanssa kuunnella musiikkia, podcasteja tai vaikka äänikirjoja. Kuten arvata saattaa, mä innostuin kuuntelemaan paljon äänikirjoja ja kuuntelinkin kahden kuukauden aikana 12 kirjaa. Toinen seikka, joka vaikutti paljon 37 kirjan lukemis- ja kuuntelemissaavutukseen, oli ehdottomasti eräs syksyn kurssi, jolla luettiin yhteensä 18 kotimaista klassikkoteosta. 

Tän postauksen tarkoituksena on nyt vähän avata, mitä kirjoja luin ja kuuntelin vuonna 2023. Ihan jokaista kirjaa en kuitenkaan listaa, mutta pyrin kommentoimaan mahdollisimman montaa teosta, jonka tähän listaukseen olen valinnut. Mainittakoon nyt myös, että kirjat ovat listauksessa sattumanvaraisessa järjestyksessä. 

Luetut/kuunnellut kirjat vuodelta 2023

J. L. Runeberg - Vänrikki Stoolin tarinat

Aloitetaan listaus klassikkoteoksella, jonka lukemisesta mä en nauttinut. Suuresti lukemiskokemukseen vaikutti se, että mun lukeman julkaisun suomennos oli todella vanhahtava. Uskaltaisin väittää, että puolet runoista meni yli mun ymmärryksen ihan vain siksi, että en ymmärtänyt suomennoksen kieltä :'D. Muistan tästä teoksesta lähinnä sen, että sodasta puhuttiin romantiikan tyylikaudelle tyypillisesti ihannoiden: esimerkiksi sodassa kuoleminen oli teoksessa valtavan suuri kunnia. Täytyy kyllä sanoa, että tyylikauden tiedostamisesta huolimatta sodan ihannoiminen tuntui tässä maailmantilanteessa kaltaisestani nykylukijasta melko omituiselta.

Karin Slaughter - Menneisyyden jäljet

Jos Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ei kuulunut omiin suosikkeihini, niin tämä teos sen sijaan kuuluu niihin. Mä kuuntelin tän teoksen äänikirjana kesällä ja viihdyin tän parissa tosi hyvin. Psykologinen trilleri tarjosi sopivasti jännitystä töiden lomaan :'D.

Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

Mhairi McFarlane - Tyttö muiden joukossa, Hulluna sinuun & Hei, ethän unohda minua

Jooh, voisi kai sanoa, että McFarlanea tuli kuunneltua viime vuonna aika paljon :'D. Nää kolme teosta, jotka kuuntelin viime vuonna, on kaikki aika perinteisiä chick lit -kirjoja. Kivan kevyttä ja viihdyttävää luettavaa tai kuunneltavaa siis, kun tietää melko varmasti, että tarinalla on onnellinen loppu.

Elias Lönnrot - Kalevala

Terhi Tarkiainen - Pure mua & Peto irti

Tarkiaisen teokset mä kuuntelin kesällä töissä ollessani. Mä pidin näistä paljon ja taisin kuunnellakin nää peräkkäin, vaikka alkuun suhtauduin vähän epäileväisesti. Näissä teoksissa avainasemassa ovat nimittäin yliluonnolliset oliot, kuten vampyyrit - mä en yleensä tykkää lukea yliluonnollisia asioita käsitteleviä teoksia. Pure mua & Peto irti on musta kuitenkin tosi viihdyttäviä, ja aion lukea myös teossarjan tulevat osat, jos sellaisia jonain päivänä tulee.

Koko Hubara - Bechi

Hubaran teoksen mä luin jo tammikuun alussa erästä äidinkielen kurssin esseetä varten. Muistikuvat ovat vähän päässeet vuoden kuluessa haalistumaan, mutta muistaakseni mä kuitenkin pidin tästä romaanista. Parhaiten mieleen on jäänyt se, että teoksessa käsiteltiin seksiin liittyvää suostumusta, mitä pidin (ja pidän) hyvin tärkeänä. 

Riina Tanskanen - Tympeät tytöt: aikuistumisriittejä

Tammikuussa luettuihin kirjoihin lukeutuu myös tää tärkeä sarjakuvakirja, jonka mä luin e-kirjana. Mitään kevyttä lukemista tää ei kyllä ollut sarjakuvamuodostaan huolimatta, sillä tää herätteli miettimään paljon naisiin liittyviä ja kohdistuvia yhteiskunnallisia epäkohtia ja ongelmia. 

Antti Rönkä - Jalat ilmassa

Röngän esikoisteos on mulle ehdottomasti viime vuoden ahdistavin kirja. Teos käsittelee kiusaamista ja siitä aiheutuneita traumoja jopa raa'alla tavalla ja meni ajoittain aika pahasti mun ihon alle. Aihe on ehdottomasti tärkeä, ja kirja kuvastaa hyvin sitä, mitä kiusaaminen voi pahimmillaan aiheuttaa. Mä en kuitenkaan suosittele lukemaan tätä, jos on kovin herkkä ja/tai kokee kiusaamisen ja mielenterveysongelmien käsittelyn itselleen liian raskaaksi. 

Charlie Mackesy - The Boy, The Mole, The Fox and The Horse

Tää on ihana, lempeä ja koskettava teos, jonka mä ehdin lukea syksyllä. Mä itse luin tän englanniksi, mutta teos on myös suomennettu. Kirjan piirrokset on musta tosi suloisia, ja itse kirjan sanoma taas on tosi tärkeä. 

Holly Jackson - Kiltin tytön murhaopas

Matt Haig - Keskiyön kirjasto

Delia Owens - Suon villi laulu

Suon villi laulu on yksi niistä lukuisista kirjoista, jotka kuuntelin kesä-heinäkuussa töiden ohella. Päädyin kuuntelemaan tämän teoksen mielenkiinnosta, sillä tämä on valtavan kehuttu teos, josta on myös tehty elokuva. Kyan tarina ei todellakaan ole kovin kevyttä kuunneltavaa. Mä kuitenkin pidin tästä kirjasta sen verran paljon, etten malttanut lopettaa kuuntelemista heti työpäivän päätyttyä, vaan kuuntelin tätä myös kotiin ajaessani. Teos kuvaa esimerkiksi luontoa ja yksinäisyyttä valtavan kauniisti ja raastavasti. Vaikka tästä ei tullutkaan yhtä mun suosikeista, niin on tämä silti ehdottomasti kuuntelemisen tai lukemisen arvoinen teos. 

Mona Bling - 23 transmyyttiä: totta ja tarua transihmisistä

Vuoden ainoana tietokirjana mä kuuntelin tän Blingin transihmisiä käsittelevän teoksen. Mä pidin tästä teoksesta ja opin paljon uutta. Oon myös harkinnut, että ottaisin tämän niin sanotusti uudelleen käsittelyyn, eli lukisin tän ihan perinteisesti fyysisenä kirjana - sillä tavalla kirjan sisältö jäisi ehkä vielä paremmin mieleen. 

Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

Casey McQuiston - Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Myös tämän teoksen mä kuuntelin, yllätys yllätys, töissä kesällä :'D. Tämä teos on oikein perinteinen enemies to lovers -tarina, jonka päädyin kuuntelemaan näkemäni Instagram-postauksen takia. Mun mielestä tää on viihdyttävä teos, joka ei kuitenkaan väistele kipeitä asioita. Teoksessa kiinnostavaa on myös päähenkilöiden yhteiskunnallinen asema: toinen kun kuuluu Yhdysvaltain presidentin perheeseen, toinen taas on yksi Britannian kuninkaallisista.

Karla Malm - Lux

Juhani Aho - Papin rouva

Aaro Hellaakoski - Jääpeili

Minna Canth - Työmiehen vaimo

Mä suurin piirtein kihisin raivosta, kun mä luin tätä Canthin klassikkonäytelmää. Ja ei, mä en ollut raivoissani siksi, että teos olisi ollut niin huono, vaan sen takia, että naisten asema 1800-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut ihan järkyttävän huono. Tän näytelmän lukemisen jälkeen oon kiitollinen siitä, että 2020-luvun Suomessa monet naisten asemaan liittyvät asiat ovat eri tavalla, vaikka korjattavaakin edelleen löytyy. 

Beth O'Lery - Kimppakämppä

Väinö Linna - Tuntematon sotilas

Siinä missä Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat käsittelee sotaa romantisoiden, Linnan teos taas tekee jotain aivan muuta. Tää sotaromaani oli aika raakaa ja pysäyttävää luettavaa, etenkin, kun maailmantilanne on tällainen. Raakuudestaan huolimatta tai oikeastaan jopa sen takia tää on musta hieno teos, joka ehdottomasti ansaitsee klassikkoasemansa.

 

Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

Sitten päästäänkin jo listauksen viimeiseen kirjaan, eli Sinisalon klassikkoteokseen vuodelta 2000. Tää kirja on rakenteeltaan erilainen muihin viime vuonna lukemiini kirjoihin verrattuna. Ehkä juuri teoksen rakenteen vuoksi mä itse koin tämän myös varsin nopealukuiseksi. Mä siis luin tämän yhdeltä istumalta, eli sanottakoon nyt vaikka niin, että viihdyin tän parissa jopa yllättävän hyvin - kirjan tapahtumat kun sijoittuvat vaihtoehtotodellisuuteen. Tää kirja herätti paljon ajatuksia ja sai mut pohtimaan muun muassa oikeaa ja väärää. Ajatusten herättäminen on musta aina hyvä asia, joten voin kyllä suositella tämän lukemista :D. 

Siinäpä olisi nyt listattuna suurin osa niistä kirjoista, jotka luin tai kuuntelin viime vuoden aikana. Tää postaus viime vuoden kirjoista nyt tulee hitusen myöhään, vasta helmikuun puolivälissä 🙈 Opiskelu on valitettavasti vain vienyt taas melko paljon aikaa mun elämästä... Mutta nyt, kun sain tämän viimein valmiiksi, mä toivon listan auttavan teitä löytämään uutta luettavaa tai kuunneltavaa. Ja jos olette jo lukeneet joitakin listan teoksia, niin kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne niistä kommenteissa! <3